keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Peden vauvojen nimet

Syyspoikueen poikasten nimiteemaksi valittiin ysärihitit (vauvat olivat masussa ysäriteemaisten synttäreideni aikaan), ja listalla on seuraavanlaisia biisejä:

Naaraat:
Nobody's wife - sk ag
Don't speak - sk ag
Voodoo people - sk ag
Viva forever - sk ag
Barbie girl - sk ci
Angels crying - sk ci

Urokset:
Smack my bitch up - sk ag
Captain Jack - sk ag
Mr. Vain - sk ag
Ice ice baby - sk ci

Varauksia otetaan vastaan. Yksi ag naaras jää kotiin, yksi ag naaras (ja mahd. yksi ag uros) etsivät sijoituskotia.

Muu harrastetanner tarjoaa mm. uusvanhan pikkuakvaarioni perustamista. Järjestelin uudelleen makuuhuonetta ja yläaulaa saadakseni naarashäkinkin elukkalaan, joten makkariin mahtui pitkästä aikaa akvaario. Altaaseen on tulossa pienen pieni vajaa 100-l Aasia-allas, päätähtinään pikkuiset rasborat ja tulisukaravut. :) Kuvapostausten tekemisen inspiraatiota odotellessa...

lauantai 17. marraskuuta 2012

Kuvapostaus Hiiri- ja rottapäivästä



Edustajat edustaa edustavasti: Hanna tuli hiirineen täydentämään esittelyä!



Meikä ja Roskamies ah-niin-nätisti esittelypöydän äärellä
Pälpätän asiakkaalle samalla kun Riina räplää vaivihkaa mun rottia pöydän alla :D

Hiiret ja rotat odottamassa yleisöä suvantohetkellä

Turma, Goo ja Doom päiväunilla


Tässä nähdään kärsiviä eläinten esittelyn uhreja, yksi on selvästi kärsinyt ittensä hengiltä! :D


Esko väsähti hurmaavana olemiseen. On se rankkaa. <3
KIITOS työtoverille, työharjoittelijalle sekä SNL:n puheenjohtajalle Hannalle (Arandanos -kesyhiiret)! Elikot ovat ylenpalttisen hellittyjä ja ihailtuja ja vallan rättiväsyneitä (ja omistaja myös suhteellisen uuvahtanut), kiitos tästä kuuluu tietenkin aiheesta kiinnostuneille asiakkaille. :)

(Kuvat: Hanna Wallenius ja Piritta Kaulo)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Pikaselostus

Sain juuri kuurattua Roskan ja Eskon valmiiksi huomisessa teemapäivässä esiintymistä varten ja järkättyä koko pataljoonalle boksit valmiiksi. Onneksi muut lähtijät on pesty juuri ennen viime viikonlopun näyttelyä. Toivottavasti hoksaan pyytää työkavereita ottamaan tilaisuudessa kuvia, niin saan niitä myös blogiin! :)

Kun soitin Hannulle töistä tauolta, pyysin aloittamaan Furet Towerin purkamista upouuden Critter Nationin tieltä, jotta heti töistä päästyäni saisin uuden häkin kasaan. Kuitenkin kotiin tullessani uusi häkki oli jo koottuna yläkerrassa ja vanhan purkaminen luvattu heti seuraavaksi, jos siirtäisin sisusteet uuteen itse. Ihanaa! Kaikki samat kalusteet eivät sopineet yhtä aikaa uuteen malliin ja siihen kaivataan kipeästi mm. lisää riippareita, mutta alkuun sentään pääsin. Koska kyseessä on hyyyvin matalilla pohjalaatikoilla varustettu malli, laitoin ensi hätään hieman pureskellun pikkuhäkin pohjan ja yhden kulmavessan haketta varten ja peittelin loput tasoista uusilla rievuilla ja pikkuisella räsymatolla, joka on ollut kanienkin käytössä. Saa nähdä, vaikka saisinkin tästä lähin vaihtaa haketta vain kahteen astiaan kahden ison pohjan sijasta. Se tietysti riippuu tyttöjen innosta käyttää laatikoita vessa-astioinaan...

Kiran pelleilykausi jatkuu, mutta nyt Ilpo on vähän hillinnyt himoiluaan joten voinen olettaa nartun kiiman laantuvan lähiaikoina. HYVÄ! Tänään neidin päivän tempaus oli härnätä muuttoväliaikahäkissä kököttäviä naarasrottia ja änkeä naamansa liian lähelle: kirsu sai tuta hammasta pinnojen välistä. Molemmat osapuolet ovat kunnossa...ainoa kauaskantoisempi lieveilmiö on, että myöhemmin illalla jauhettua lohta hotkineen koiran kuono on alkanut kutista naarmun kohdalta ja nyt narttu hinkkaa kalanhajuista turpaansa pitkin huonekaluja.

Pian tulossa taas kuvapostausta erinäisistä mönkiäisistäni muun muassa työympäristössäni, siihen asti täältä tähän!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Vaavei, häkkei, hulinaa...

Vagabond's Pedetidae "Pede" synnytti 11.11. 17kpl pieniä nakkeja, jotka karsittiin aluksi kymmeneen ja katsellaan nyt, miten niiden kanssa pärjää. <3 Pesässä on 6n ja 4u, enimmäkseen agoutia ja pari cinnamon- tai mink-sattumaa, värien tarkentumista odotellessa...
Hyvissä ajoin olen alkanut ajatella poikasten tulevaisuutta. Tästä poikueesta haluan itselleni yhden naaraan sekä yhden tai kaksi sijoitukseen. Sijoituskoteja meillä kun vain ei vielä ole tiedossa...aika näyttää!

Seuraava astutus ajoittuu kuun lopulle, ja silloin yhdistetään The Doom song ja Valdur. Vauvoja ovista ja ikkunoista! Agoutivauvoja kansalle!

Muissa asioissa: häkkijärjestys tulee mullistumaan seuraavista syistä:
- akat ja teinitytöt syövät itseään towerin pohjasta läpi
- Pede on nyt jo tehnyt mammadunaansa päänsä kokoisen aukon
- omistajilla palaa hermo ylläoleviin ilmiöihin sekä
- urokset kaipaisivat lisätilaa

Asialle tehty/tehdään lähiaikoina seuraavia toimenpiteitä (ei välttämättä allaolevassa järjestyksessä):
- akoille tilattu Critter Nation Double ennenaikaiseksi joululahjaksi
- ukot muuttavat toweriin jaettuna kahteen laumaan, jahka pohjat korjataan/vaihdetaan ja raudoitetaan
- teini- ja kakaratytöt saavat urosten vanhan kokometallihäkin valtakunnakseen
- Pede vauvoineen saa varastosta tilavamman, korkeamman pinnahäkin jossa on vähemmän herkullinen pohjalaatikko

Sitten, SITTEN meillä on varustetaso enemmän kuin kohdillaan seuraavaksi piiiitkäksi ajaksi! *koputtaa puuta*.

MAINOS:
Lauantaina on edessä työpaikallani järjestettävä Hiiri- ja Rottapäivä, tempaus jonka ihan itse keksin (kuka yllättyi?). Sinne tempaisen vetonauloiksi mukaan ja kansan paijattaviksi näillä näkymin Doomin, Goon, Tortokin ja Eskon sekä joitakin hiirulaisia ja okaurokseni, Hanna Saarinen tuo mukanaan lisää eri näköisiä kesyhiiriä. Jos olette liikenteessä 17.11. lauantaina Ideaparkin suuntaan, tervetuloa moikkaamaan ja tutustumaan mussukoihin! :) Mönkyt ovat rapsutettavissa vähintään klo. 11-16-välisen ajan. ;)

Messarireissun yhteenveto

Pikku hiljaa alan toipua viime viikonlopun Helsingin tuplanäyttelystä ja jaksan jo kirjoittaakin aiheesta. :)

Mukaan reissuun lähti itseni lisäksi Hannu, Suski ja Tapsa sekä kuskina ja matkanjärjestäjänä toimineet isäni ja äitini, kulkuneuvona toimi isäni messevä menopeli asuntobussi "Tänne ja Takaisin", saunallinen kaksio pyörillä. Tunnelma oli rento ja aika kului kuin siivillä hölöttäessä. :)
Messukeskukseen pääsi Rastilan leirintäalueelta saumattomasti metrolla ja lähijunalla körötellen, kun Helsinkiä paremmin tunteva Tapsa kulki edeltä ja me muut turistit tulimme rottakasseinemme ähisten perässä. Oltiin jopa ihan ajoissa paikalla!

Kesiksen infopöytä, agirata ja boksipöydät messuhulinan keskellä


Hääräti hääräti + mustakantisessa boksissa Karma
Olimme hädin tuskin ehtineet asettua aloillemme ja suunnitella messujen perinpohjaisemaa tutkimista, kun Petra pyysi apua. Assariksi pitäisi saada joku toinen siksi aikaa, kun nän tuomaroi ja osallistuu agilityyn ja hän kysyi minulta voisinko ottaa homman joksikin aikaa. Yritin kovasti sepittää että en ole koskaan kokeillut, en osaa, Suski osaisi kyllä, mutta kitinääni ei rekisteröity vaan sain listan kouraani, pöytä osoitettiin minulle ja Petra liukeni muihin hommiin. Mieleni ja kehoni valtasi äkillinen paniikki: numerosokea pölvästi oli laitettu etsimään numerojärjestyksessä bokseja boksimerestä, joka alkoi velloa silmissäni kuin aava ulappa myrskysäällä. Tein parhaani ja homma alkoi luonnistua, vaikkakin paria yksilöä etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Kaikki kuitenkin selkisi ja assaripöydällä oli jatkuvasti tasaisesti bokseja. Agilityluokkien välissä pidettävän tauon alettua Petra tuli kyselemään tilannetta mukanaan Lefu, joka kehoitti hymyilemään iloisemmin etten näyttäisi niin stressikuolemaa tekevältä. :D Loppupuolella tehtävää koin jo osaavani homman ja siitä jäi todella hyvä mieli. Kiitos siitä kuuluu kanssaharrastajille, jotka ottivat mukaan touhuun ja neuvoivat aina pyydettäessä. <3 Tästäpä alkaa aktiivihääräily.

Messuilla oli suunnattomasti nähtävää, ja törmäsin isoon joukkoon tuttuja myös rottaosaston ulkopuolelta. Mm. vanhoja opettajia, harrastuskavereita hiiripuolelta, herppi-ihmisiä joiden kanssa on tullut jutskailtua netissä tai tehtyä kauppoja, sekä tietysti kollegoja. :)

Faunattaren messuosastolla hurmannut atlaskuoriainen <3

Kukkuu! Ihastun koko ajan enemmän koppiksiin! <3


Salpauksen elukkakoulun edustusvasikat rentoilee

Sitten niitä tuloksia. Hyvin kirjavasti ja vaihtelevasti laidasta laitaan:

Valdur: 
Tuomari Estelle Sandford:
"Nice head + eye, hat ears. F. body, but lacks muscletone. F.feet. Coat very gray under. Topcoat very patchy on cond. + colour. Kunto/tempp: injury at base of tail. Swollen +hot. - "
Tuomari Nanna Tikkanen:
"Hyvä pitkä tyyppi. Toiv. vahvemman pään ja leveämmät hartiat. Hyvät tassuvärit, hyvä häntä joka on tosin hieman laineikas. Eritt. pitkä turkki. Paikoin hyvää perusväriä. Epätas. tikkaus. L2"

KardemummaKatastrofi:
Tuomari E.S:
"Nice head + eye. Hat ears. F. body, lacks muscletone. Nice tail. White toes. G. belly. Topcolour patchy + too silvered. L2"
Tuomari N.T.:
"Hyvä koko, OK tyyppi. Toiv. paremman urosleiman päähän. OK häntä. Hyvät silmät. Alas asettuneet korvat. Perusväri kellertävä ja liian vahvasti sekä epätas. tikattu. - "

Mission Goo:
Tuomari E.S.:
"F. head. F. eye. Slight. hat eared. F. body. Nice tail. G. feet. Belly fair, top thin. Topcoat patchy + too pale. L2"
Tuomari N.T.: 
"Pieni hentoinen naaras. Ok pää. Hyvät silmät, häntä. Perusväri turhan hailakka. Pohjavilla paikoin oikean sävyinen, mutta yleisilmeeltään väri saisi olla intensiivisempi. - "

The Doom song:
Tuomari E.S.:
"Nice head, eye, ears. F. body, lacks muscletone. Nice tail. G. feet + under. Topcolour patchy + silv. L1/1*"
Tuomari N.T.:
"Ok koko, tyyppi. Hyvät silmät. Ok pää, häntä. Perusväri turhan tumman sävyinen. Tarvitsee lisää punaa. Tik. epätasainen. Hieman silveerattu. Liian tumma vatsa. Hyvät tassuvärit. - "

Niinpä. Laidasta laitaan. Mikään ei sinänsä tullut yllätyksenä ja viivat oli perusteltu, ja Nannan kokemuksen tietäen agoutit ja topaz olivat ekstratarkan silmän syynissä. Estellen huomautus Valdurin hännästä on ymmärrettävä enkä ole siitä huolissani, sillä vamma on monta kuukautta vanha ja parantunut aikoja sitten.
Suurta ylpeyttä aiheuttaa tietenkin Doom, jonka luokkavoitto ja irtotähti kirkastavat muutoin vaisun tuloslistan. Ensimmäisen oman kasvatin hyvää tulosta kilisteltiinkin vielä kotiin päästyämme.

Seuraavat näyttelyreissut tehdään ensi vuoden puolella, kun marras-joulukuun mammailuista ja muista kiireistä selvitään ja kun olen hommannut Suskin kanssa molempiin rottaloihin ne rottien punttisalit niin saadaan sitä lihasta näihin elukoihin. ;) Tsekatkaa toki myös Suskin kuvaus reissusta, siinä on lisää asiaa.

 Tulossa vielä briiffaus muista rottalan kuulumisista!




keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Valmisteluja ja vauvajännää

 Heips taas!

Viikonlopun näyttelyä varten kuurasin Doomia ja Goota ja tulin huomanneeksi jotain, mihin en ollut kiinnittänyt tarkkaa huomiota: Goon kynnet kuluu ittekseen ihan täydellisesti! Tämä yksilö ilmaisee aina vain monimuotoisemmin täydellisyyttään ja olen koko ajan nolompi siitä, että se olin minä joka en halunnut aluksi pitää sitä. Meidän blonditeini. <3
Ja kyllä, mamman vauvoista on tullut jo isoja teinejä ihan liian varhain minun mielestäni. :D Kylpemistä odottavat siskokset kampesivat boksinkannen auki ja viipottivat sekunnissa pitkin sänkyä koiran ihmetellessä sängyn alla elämöintiä. Poimittuani kakarat takaisin boksiin kannoin uhrini kylppäriin. Pesemiseen kuulemma kuolee (huudosta päätellen) ja kuivaamista kiinnostavampaa touhua on ehdottomasti karkaaminen sängyn peittoviidakkoon (kuivuuhan ne tietty sielläkin?)... Silti, vaikka vauvat kasvavat ja testaavat hermoja, tunnistaisin molemmat sokkoina käteen ottaessani, niillä on ragdoll-efekti. :)

Häkin siivousta varten naisväkeä riippareista ja viinipullotelineistä kerätessäni oikein säikähdin, kun Pede PURI minua etusormeen ja puhisi kuin olisin isokin peto. Hetken sitä hommaa katseltuani nostin tytön pyyhkeen henkisesti tukemana syliin ja se rauhoittui. Totesin vatsan pyöristyneen. Hetken asiaa mietittyäni päätin siirtää Peden suoraan mammadunaan, kun hormonit selvästi stressaavat raasua. Mahtiläjä pesäpaperia perään ja sormet ristiin! Laskettu aika on jossain perjantain ja tiistain välimaastossa, selvää astumista kun en päässyt todistamaan, vain kiljumista ja pomppimista urosta karkuun...*huokaus*

Illalla kun vielä saan näyttelyyn lähtevät urokset kuurattua niin ollaan jo voiton puolella. Sitä ennen laitan ruokaa parin tunnin päästä töistä palaavalle miehelleni ja pesen koneelliset tiskiä ja pyykkiä. Vapaapäivät eivät mene hukkaan.





tiistai 6. marraskuuta 2012

Vauvakuumeterkut

Rottalassa tapahtuu taas!

Ensinnäkin sain uutisen, että pikku vauvastamme Mongoose Dogista tuli tänään äiti Raisiossa. ♥ Tätäkö se jatkuvuuden palkitseva tunne on? Meille jäänyt siskolikka Doom song astutetaan myös kunhan messarista selvitään, saatan pakahtua kun sen poikue syntyy. ♥

Edessä on siis Helsingin Messukeskuksessa Lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävä SKeY Grand Gala. Sinne on ilmoitettu Doom, Goo, Valdur ja Karma sekä Turma, joka kuitenkin jää kotiin ja näyttelyeläkkeelle telottuaan varpaansa viime viikolla. 
Mukaan lähtevät myös Suski ja Tapsa rottineen sekä Hannu, jos koirien hoitaja järjestyy. Matkaseuraksi ja kuskiksi sekä matkaemännäksi lähtevät rakkaat vanhempani ja kuljetusvälineenä toimii isäni asuntobussi. :) Odotettavissa melkoinen reissu! 

Seurailen Peden vyötäröä mielenkiinnolla: neiti oli hyyyyvin vastahakoinen romantiikkaan Valdurin kanssa, joten en elättele kovin suuria toiveita sen tiinehtymisestä ensi yrittämällä. Toinen jännittäjä löytyy toisesta päästä Tamperetta, missä Ellu odottaa Naomilleen lemmikkipoikuetta, jonka isäksi meidän Tortokimme sinnikkäästi yritti tulla. Aika näyttää, ja se on odottavalle pitkä.
Kuten mainittua, seuraava astutus toteutuu näyttelyn jälkeen yhdistelmällä Doom song x Valdur. Jouluvauvoja jouluvauvoja.....! ;)

Jatketaan messureissun tunnelmista seuraavaksi!
 

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Halikko

Halikon näyttelyn boximeri tukikohdastamme katsottuna
 Huh! Tässä vaiheessa alan olla toipunut eilisestä näyttelyreissusta ja jaksan kirjoittaa siitä.

Aamulla lähdimme Hannun kanssa parin torkutuksen jälkeen noustuamme tankkauksen kautta kärräytymään kohti Halikkoa klo. 6.30. Matka sujui hyvin leppoisasti kiitos kartanlukijana toimineen miehen ja kofeiinihöyryissä hihittelevän kuskin...

Olimme perillä jo puoli kymmenen aikoihin, vaikka pelkäsin meidän myöhästyvän arvostelun alusta. Kaiken aamuhösläyksen jälkeen ehdin hetken olla helpottunut, kunnes huomasin boxeja pöydälle ahtaessani ottaneeni unenpöpperössä Jennan mukaan Roihun sijasta. Noloa. Onni onnettomuudessa oli, että Janina ilahtui tavatessaan meidän pikkurouvaa pitkästä aikaa ja kiitteli, että on kiva nähdä sitä hyvässä kunnossa. :)

Tästä selvittyäni siirryin panikoimaan kaikesta muusta, kuten siitä miten tuomari rottani nähtyään nousisi seisomaan ja karjaisisi kaiken hälyn yli: "Kuka KEHTAA ilmoittaa tällaisen???!" ja heittäisi minut elukoineni ulos ikkunasta. Neuroottisia kauhukuviani pyöritellessäni Hannu, Suski ja Tapsa jaksoivat rauhoitella ja pian jo rentouduin. Kun tuloksia alkoi tippua vähä vähältä boksien päälle, mielialani koheni turbotasolle!

Seuraavassa tuloksia:

Katarina the Outlaw, L1, lk.sij. 1. (arvostelukaavake jäi matkan varrelle tytön käydessä uudelleen arvioitavana)

Valdur, L1, lk.sij. 4.
"Ok type + size, good darkness but needs to be warmer, too pale. Nice ticking. Ok tail. Nice feet. Demarc. could be stronger."

Vagabond's Pedetidae, L1, lk.sij. 4.
"Hyvä tyyppi & koko. Ok vatsa, hyvät silmät. Ok tikkaus. Kunto & tempp: lovi kummassakin korvassa"

KardemummaKatastrofi L1
"Hyvä tyyppi & koko. Muutama valk. varvas. Tumma perusväri, ok tikkaus. Saisi olla punaisempi."

Mission goo, L2
"Ok tyyppi & koko. Perusväri haalea. Pehmeä, kaunis turkki, kehittymässä. Kunto ja tempp.: Vauveli, kasvaa vielä."

Doom song, L1, lk.sij. 2.
"Hyvä tyyppi. Kauniit silmät. Hyvä perusväri, ok vatsa. Hyvä tikkaus."

Olimme koko ajan enenevissä määrin tyytyväisiä rottien saamiin arvosteluihin! Tosin jouduin aina keskeyttämään Hannun ja Tapsan jännät figupelikeskustelut ilmoittaakseni uusimmat tulokset. :) Miespuolisilla seurueen jäsenillä kuluikin näyttelypäivä aikaisempaa mukavammin, kun he löysivät toisistaan juttukaverin. Ukot löysivät sopivan leiriytymispaikan itselleen, meille välillä piipahtaville naisille ja läppärille esiintymislavan nurkasta. Lavan toisella reunalla komeili rivistö myytävien rottien, hiirten ja gerbiilien boxeja ja dunia ja tulipa sitä paijailtua myös uusia koteja etsiviä siimahäntiä, lähinnä mielenkiinnosta. Pääsinpä myös pakahtumaan ilosta nunnutellessani Lefun kotiin jäävää tuplarex-buff-urosta joka oli vallan alaston nakuapina! <3 Suski ahkeroi Jesperin assarina ja minä auttelin pariin otteeseen aikani kuluksi sekä kävin aina välillä ees taas rampatessani jutustelemassa.
Puolipaikkeilla päivää Karina paukahti paikalle ja toi valikoitavaksi hiiriä töihin vietäviksi, ja mukaan tarttui ennalta määrätty määrä toinen toistaan suloisempia viiksenväpättäjiä. Samalla sain paijata hänen kasvattamaansa sk pew -urosrottapoikasta ja pälättää hiiristä.

Miesvahvistukset tankkaamassa eväitä
Kerran päivän aikana iski kunnon hämmennys, kun eniten odottamani Doomin arvostelukaavake oli kadonnut matkalla tuomarin pöydältä takaisin boksiriviin. Hetken ihmeteltyäni ja kehdattuani viimein kysyä Saijalta mitä pitäisi tehdä, hän alkoi välittömästi etsiä kaavaketta kanssani ja karjaisi kuuluvalla äänellä kaikille, että tarkastavat ettei se ole eksynyt väärän boksin päälle. Pian joku tulikin kaavakkeen kanssa luokseni ja sanoi sen olleen pöydän päällä lojumassa yksikseen. Helpotuin suuresti ja toivoni rottaharrastajayhteisön ihmisten todellisesta yhteishengestä heräsi eloon pitkästä aikaa. <3
Loppupäivästä vielä Turmankin kaavake katosi, mutta koska olin jo nähnyt sen ja edellisen katoamisen takia oli tullut niin iso haloo, päätin kysellä arvostelun perään vasta jälkeenpäin.

Levoton meininki ja kummat keskustelut nuorisoseurantalon esiintymislavan nurkassa jatkuivat mm. aiheesta mitä turhaa voisi keräillä ja testamentata jälkipolvilleen (tyhjät jugurttipurkit, puhelinluettelot, pullonkorkit....) ja kaikesta muusta häröstä siihen asti, kunnes kaikki palkinnot oli jaettu ja porukka alkoi kasata kamppeitaan autoihin.

Ruusukkeiden väriloistoa pälätysleirimme naapurissa
Karma kyllästyneenä: on rankkaa olla komea koko päivän!

 Kotimatkaamme rikasti suunnattomasti ruotsalaistuomari Potku Holmstedtin kyyditseminen mukanamme Tampereelle. Ajomatkan aikana tulimme keskustelleeksi hämmästyttävän paljon kaikenlaisesta, kuten rottaharrastuksen ja eri värimuotojen tilasta Suomessa ja Ruotsissa vuosien varrella ja nykypäivänä, menneestä päivästä, omista harrastustaustoistamme ja vielä enemmän kaikesta ihan muusta. :) Lempäälässä pysähdyimme Pirkanhoviin, koska Potku vaati saada tarjota ruoat kyytiä vastaan, ja hampurilaisia mussuttaessamme papatus sen kuin jatkui. Olo oli silloin ja on edelleen kuin lottovoittajalla, sillä löysin jälleen uuden esikuvan, jonka kanssa meillä on hämmentävän paljon yhteistä. Heitimme Potkun rautatieasemalle, minne hän jäi odottelemaan kaveriaan hakemaan häntä. Kotona olimme yhdeksän jälkeen illalla.

Kiitos jälleen kaikille mukana olleille ja erityisesti kanssani puhuneille ja nauraneille, ja kiitos sinulle, lukija!

perjantai 24. elokuuta 2012

Lähtökuopissa

Huomenna päästään Hannun kanssa pitkästä aikaa yhdessä näyttelyreissuun! Edessä on kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä häämöttävä Halikko ja LSKGY:n elonäyttely. Olen hirmuisen innoissani ja omaan tapaani samalla hermostunut ja huolissani kaikenlaisesta hölmöstä. Tähän reissuun liittyy paljon uutta edellisiin verrattuna. Muutakin kuin se, että tämä pariskunta on vasta toipumassa karmeasta flunssasta...

Tänään tein seitsenpäiväisen työputkeni viimeisen työpäivän klo. 10.00-20.00. ja lomaansa viettävä Hannu haki minut kaupan kautta kotiin. Huomenna lähtö tapahtuu klo. 6.30. ja paluu arviolta n. klo. 21 paikkeilla.

Auto lastataan kuudella boksillisella rottia, yhteensä 7 lähtijää, mikä on enemmän kuin koskaan tähän asti meillä. Näytille lähtee sekä omia uutukaisia kasvatteja että jo aiemmin tuomareiden syynäämiä rottasia, ja odotan mielenkiinnolla tuloksia! Pitkästä aikaa saan myös näyttää Valduria kasvattajalleen. Suskin kanssa jo naureskeltiin viime viikonloppuna työpaikalla kun hän poikkesi reissullaan minua moikkaamaan minua liikkeessä. Kuvailin Valdurin löllyviä liito-oravakylkiä pojan menetettyä painoa sen jälkeen, kun jouduin keventämään ruokintaa saadakseni proteiiniruvet siltä laantumaan. 

Tällä kertaa olen kiinnittänyt näyttelyvalmistautumisessa vähemmän huomiota siihen, onko jokaisen rotan jokainen karva juuresta latvaan vastapesty ja kiillotettu (ei ehkä maailman tarkinta ja tärkeintä virallisissa..) ja enemmän ihmisosaston jaksamiseen ja ajanviettoon näyttelypaikalla. Olen hankkinut laajan valikoiman snackseja, välipalaa ja virvoitusjuomia otettaviksi mukaan kylmälaukussa takaluukussa, jotta jatkuva ruoka- ja nestehuolto toimisi saumattomasti ilman erillisiä seikkailuja etsimään mäkkäriä.
Mukana on myös istuinpehmusteet molemmille ja viltti sekä tyynyt siltä varalta, että väsyttää ihan kunnolla. On parempi torkahtaa takapenkille puoleksi tunniksi kesken päivän kuin nukahtaa rattiin piiiiiiiiitkän päivän päätteeksi.
Ajanvietteeksi mukaamme lähtee rakas ja uskollinen ylioppilaslahjani: läppärini. Siihen on ladattu valmiiksi hömppäviihdettä ja tietysti netti tulee mukaan. Vielä kun muistaisin ottaa kaikki piuhatkin mukaan...Tietysti tärkeintä ja antoisinta ajankulua ovat keskustelut toisten harrastajien kanssa, mutta kanssani juttelevia ihmisiä ei näissä seuroissa vielä paljoa näy. En myöskään halua kyllästyttää ketään jatkuvalla papattamisellani, joten itsekseen istuskeluni lienee välillä ihan suotavaa. Onpahan kerrankin yksi päivä, jolloin saamme Hannun kanssa keskenämme viettää aikaa paitsi rakkaan harrastuksen parissa, myös yhdessä tyhjää toimittaen. <3

Pientä lisäjännää rottareissuun tuo se, että ostan samalla hiiriä Karinalta sekä itselleni että työn puolesta. Tuleepahan pitkästä aikaa hänenkin kanssaan vaihdettua sanaa ja naaraslaumaani tulee samalla täydennystä. Vielä isompaa lisäjännää tuo se, että meidän kyydillä Tampereelle matkustaa ruotsalainen kesyrottatuomari Potku Holmstedt. Suski kyseli asiasta jo jokin aika sitten ja käskin Hannun tänään ruokota autoa, että siihen kehtaa ottaa ketään edes kyytiin. Jännä homma päästä vaihtamaan ajatuksia ajomatkan ajaksi hänen kanssaan! :)

Olen asettanut itselleni kahden tunnin päähän nukkumaanmenoajan, ja sitä ennen ei oikeastaan tarvitse tehdä muuta kuin asetella valmiiksi laitetut boksit kasseihin, keräillä muut tavarat omaan kassiinsa ja rentoutua hetkeksi. Purkki lonkeroa sihahtaa ja hengitän syvään. Katselen tänään tallentuneet Simpsonit ja rapsutan koiria. Annan hetken itselleni ennen uutta koitosta. Näyttelyn tunnelmat kuvineen sekä tulokset seuraavat jahka toivumme reissusta.

Wish us luck!

lauantai 4. elokuuta 2012

Vähän pikaisia kuulumisia

Elämää! On on! Tässä todisteeksi kuvilla höystetty pikaselostus sitä sun tätä. Plöts!

Naarastornin yläkertaa vastasisustettuna
Mission goo tutustuu igluun
Jennan pikku vauvat ovat kasvaneet, ja nyt kaikki muut paitsi Goo ja Doom ovat lähteneet maailmalle. Jääneet pikku neidit uskalsin viimein tänään yhdistää isoon laumaan mammojen ja teinien kanssa.

Samalla, kun kävin Turussa Suskin luona rottapölötysreissulla, viemässä Mongoose dogin Janinalle ja hakemassa hollannintuontipojista toisen meille asustamaan (kuvia myöhemmin siitäkin!), tulin hetken mielijohteesta ottaneeksi mukaan terraarion. Suski tyrkytti varastoissaan turhina lojuvia asumuksia, ja mustakehyksinen pikku liukuoviterra lähti mukaan Iivanan uudeksi kodiksi.

Iivanaario raakilesisustuksessa kirjahyllyssä
Hiiretkin ovat viimein lisääntyneet! Splashed-naaraan ja spl/tricolor uroksen jälkeläisiä siunaantui messevät 15kpl! Kahdeksan niistä kasvaa toistaiseksi pesässä, suurin osa menee hieman myöhemmin ruokahiiriksi ystävän välikokokäärmeelle, karsitut pinkit saa Iivana aterioidakseen. Pari naarasta jää meille kotiin, ja saan viimein pitkästä aikaa kunnollisen naaraslauman kotiin. <3

Mönkyjä
Lisäkuulumisiin liittyy mm. aksolotliparivaljakon rantautuminen talouteen Hannun iloksi sekä tulevan Halikon näyttelyn ilmoitettavien pohtimista, näistä lisää jahka taas ehtii ja jaksaa. :)

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Niin ne lentävät pesästä

Vaaveista ensimmäiset ovat jo matkanneet uuteen kotiinsa. Worm baby ja The Assigning muuttivat Piialle tänne Tampereelle, ja ensivaikutelman perusteella ne löysivät mahtavan, rakastavan kodin, josta saan kuulla kuulumiset vastaisuudessakin. :) Luopumisen aiheuttamaa hämmennystä haihduttaa tehokkaasti tieto siitä, että pojilla on hieno uusi perhe ja siitä, että olemme täällä päässä tehneet juuri sen, mistä olemme jonkin aikaa haaveilleet. Olemme huolella kasvattaneet jollekin rakkaita lemmikkejä. Vielä eron hetkellä pyysin saada pussailla poitsujen massut ja nunnutella niiden korvia, mutta yhtään ei surettanut.

I eat food -tyttönen on myös varattu kaverinsa menettäneen rottarouvan seuralaiseksi ja matkaa uuteen kotiinsa huomenna. Meille jää siis enää omat ja Janinan tytöt sekä kaksi vapaata poikaa. Mongoose dog kulkeutuu kanssani Turun seudulle viikon päästä ja Janina saa sijoitussopimuksessa lupaamani prinsessan.

Viikonloppuna on edessä rottien tiskausprojekti, sillä erityisesti urokset (yllätys! :D) ovat töhnäisiä. Hannu lupautui avustamaan kylvetysmaratoonissa ja ehkä saamme hommasta sitten myös kuvia.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Poikasten tulevaisuus muokkautuu

Jennan lapsukaiset kasvavat kohisten ja toilailevat täysillä. Pikku mönkiäiset vaihtavat karvaa ja ovat nyt ihan eri näköisiä kuin viime kuvissa: rexit ovat ihan sen näköisiä kuin joku olisi trimmannut niitä karvanajokoneella silmät sidottuina ja sileät ovat nuhruisia. Värien muuttuessa kuin kameleonteilla mutta yhden pysyessä yhä samana olen tullut siihen tulokseen etten halua päästää The Assigningia kokonaan käsistäni, joten sille etsitään nyt näyttelyistä kiinnostunutta sijoituskotia siltä varalta, että se meinaa olla komea isona kuten uumoilen.
Yksittäisenä vapaaksi jäänyt naaras I eat food on tänään varattu vanhemman rotan kaveriksi.
Mission Goo on myös kameleontti - nyt se päätti olla buff. Huoh.

Muissa aiheissa; kaninaaraat ovat viimein kaikki kolme samassa yhdistelmähäkissä myös sisällä. Pitkän totutus- ja yhdessäulkoilujakson jälkeen se tuntuu onnistuvan kerrasta ensi yrittämällä. Tietysti olen tottunut takapakkeihin eläinten totuttamisissa, mutta nyt olen taas toiveikas! Eläimet ovat arvaamattomia ja oikukkaita, mutta aina pitää yrittää.




lauantai 30. kesäkuuta 2012

Myydään poikasia

Ensimmäinen suora myynti-ilmoitus! Jennan poikaset ovat osittain myynnissä ja niistä on nyt uudet, prameat yksittäiskuvat Poikueet -sivulla. Etsitään hyviä koteja tosi tarkoituksella.

The Doom song, kotiin jäävä neiti

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Esittelyssä: Mission Goo, The Doom song ja Mongoose dog

Kuvasin jälleen pieniä rottamuksuja pallutellessani niitä sohvalla ja ihastelin tulevaisuuden toivoja. Tässäpä ihan pienen pieni kuvateaseri siitä, mitä tästä poikueesta saadaan meille ja muille omaksi.

Mongoose dog ja The Doom song, joista toista tyrkytän Janinalle ja toinen jää sitten meille

Porukan friikki Mission goo, joka jää Hannun silmäteräksi ja lisäväriksi rottalaan

Loput poikasista ovat myynnissä! Varauksia otetaan vastaan nyt ja kunnes toisin todistetaan! Tutustukaa myyntiehtoihin Myydään -osiossa.

Kiäh kiäh, söpöjä vauvoja vellaava vihulainen kiittää ja kuittaa!

Ruokahuoltoa kasvavalle karvaperheelle

Tänään käytiin Hannun kanssa Särkänniemessä kahdessaan pitämässä hauskaa vempaimissa, ihailemassa eläintarhaa ja akvaariota (erityiskiitos rakkaalleni kärsivällisyydestä näissä kohteissa!) sekä rentoutumassa viettäen yhteistä aikaa.

Sen jälkeen kun tulimme kotiin, en suinkaan malttanut olla paikoillani, kun kerran olimme juuri koko päivän pyhittäneet vain itsellemme. Aloin tehdä eläinten ruokia pakastimeen.

Aineksia:
Valtavan lohen pää, pyrstö, evät ja oikeastaan kaikki, mitä tarkasta fileoinnista jää yli
Puolikas kiinankaali
Puolikas jäävuorisalaatti
Pätkä kurkkua
Puolikas iso bataatti
Muutama sellerinvarsi
Yksi omena
Täysjyväriisiä
Pussi herne-maissi-paprikaa
Viisi valkosipulin kynttä
Kolme oksaa basilikaa
Purkki kermaviiliä

Lohen pää annetaan isommalle koiralle ja pyrstö lihoineen pienemmälle koiralle iltapalaksi. Loput ruodosta lihoineen leikataan kahteen osaan ja laitetaan omaan pussiinsa, sekä vatsarasvat nahkoineen toiseen pussiin. Näin saadaan vielä kaksi iltapalaa pakkaseen seuraavien viikkojen kalapäiville.
Riisiseos:
Keitetään nelihenkisen perheen ateriaan riittävä määrä täysjyväriisiä, hemapa ja pilkotut valkosipulinkynnet kattilassa. Voilá!
Vihannessose:
Kaikki muut mainitut vihannekset ja hedelmät mössätään tehosekoittimessa.

Kun kolmannekseen riisimössöstä lisätään reilulla kädellä vihannesmössöä sekä puoli purkkia kermaviiliä, sekoitetaan ja jaetaan minigrip-pusseihin, saadaan neljälle päivälle tuoremössöä kasvaville rotanpoikasille emoineen. Joka toinen päivä perhe saa tätä (tai vastaavahkoa), joka toinen päivä kissan märkäruokaa ja joka päivä tietysti kuivaruokaa.
Loppuun riisimössöön laitetaan vähän vihannesmössöä ja toinen puolikas kermaviilipurkista ja pussitetaan palastuspusseihin. Näitä tarjotaan koirille raa'an lihan lisukkeena.
Jäljelle jääneet vihannessoseet laitetaan vielä omiin pusseihinsa. Näiden funktio on sama kuin riisi-vihannespussukoiden.

Näin tulin hetkessä pussittaneeksi ja pakastaneeksi lisäruokaa koirille ja pikkurotille yhteensä vähintään yli viikoksi. Lisää vain liha ja/tai kuivaruoka. Tadaa!

Lohi- vihannes- riisimössö- ja rotanmössöpussit valmiina pakastettaviksi


tiistai 26. kesäkuuta 2012

Vauvat nimetty

Jennan pikku vaavat ovat nyt kaksiviikkoisia. Aika rientää! Ensimmäiset ovat siristelleet tänään jo pieniä silmiään auki. Vaikka mukulat ovat käytännössä sokkoja vielä, ne mönkivät jo pienet kuonot väpättäen pitkin poikashäkin pohjaa. Perhe pääsi juuri tänään isompaan, korkeampaan pinnahäkkiin mammadunasta eikä vain siksi, että kullannuput alkavat hyöriä enemmän. Vielä painavampi syy on se, että Jenna poltti toissapäivänä päreensä dunailuun ja nassutti boksiin päänsä levyisen reiän! Josko kiipeilymahdollisuudet ja isompi tila enempine virikkeineen helpottaisivat turhautumista, toivottavasti!

Odotetut vauvat on nunnuteltu huolellisesti läpi joka päivä ja eilen siinä samalla otimme Hannun kanssa niistä yksittäiskuvat. Tässä kuvat ja samalla ensi kertaa julkistettuna niiden nimet:

I eat food, naaras
Mission goo, naaras
Mongoose dog, naaras
The Doom song, naaras

Pull some leavers, uros
Twist those knobs, uros
Worm baby, uros
The Assigning, uros


 Toisena tapahtumana rottalassa Karma on parantunut tappeluhaavasta ja järkytyksestä niin hyvin, että päätin viimein sopeuttaa sen uroslaumaan. Pikkuhäkissä pari tuntia isompien kanssa oltuaan ja joka nuuhkaisulle vingahdettuaan pikkupoika pääsi isojen poikien häkkiin, ja hyvin on yhteiselo tähän asti alkanut.

Vastasiivottu, vähän sisusteköyhä poikatorni ja siihen laitetut pojjaat
Kalma iglussa, Karma haistelee kaikkea kummastuneesti

Raato ja Roska ylätasanteella
 Tänään tuli yhdisteltyä myös kaksi hiiriparia, joten niidenkin lisääntymiskausi on täten käynnistetty. Siitä kuitenkin lisää vasta myöhemmin, jos ja kun tulokset alkavat näkyä. Siihen asti kiitos lukemisesta!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Vauvanruokaa

Päivän toinen kuvaton pikkupostaus, joka nostaa vähän tunnelmia: tein viikon edestä mössöä Jennalle imetysboosteriksi!

Janinan ohjeen inspiroimana tein isomman satsin kerralla ja jaoin pikkuisiin minigrip-pusseihin jääkaappiin ja pakkaseen 8 pussia yhteensä. Musta tulee vielä jollekin pienelle ihmisenalullekin hyvä äiti kun nyt jo harjottelen vauvanmössön tekoa :D
Rottamössöön tuli seuraavaa: kaurapuuroa, herne-maissi-paprikaa, pikku pätkä hienonnettua varsiselleriä, neljä kokonaista kananmunaa kuorineen hienonnettuna, annospussi kissan "riistaa paloina hyytelössä" (meille ostetaan kissanruokaa vain rottia varten, kun ei enää ole kissaa :)) ja puoli purkkia kermaviiliä. Saa luvan kelvata! :)

Vauvat auttavat jaksamaan huonoimmankin päivän yli. Koko ajan on jotain, mitä voin tehdä tai suunnitella saadakseni mukavaa ajateltavaa.

Dead man walking

Hohka puri Karmaa. Ukko siis allekirjoitti oman kuolemantuomionsa. Niin ihana elukka kuin se onkin minua ja muita ihmisiä kohtaan, se on nyt viimeiseen asti osoittanut sopeutumiskyvyttömyytensä rottalaumaan, joten päätökseni pitää ja se lopetetaan tänään. Niin suunnattomasti kun minua surettaakin, olen toisaalta myös kihisevän raivoissani. Ymmärrän toki, ettei eläin tee mitään tahallaan suututtaakseen minua, mutta suututtaa silti.

Joidenkin mielestä tällainen lopetuspäätös on aiheeton tai julma. Juuri eilen puhelimme Suskin kanssa samaisesta aiheesta: lopetuspäätöksistä. Tässä tapauksessa toivon kauhistelijoiden käsittävän, että eläin joutuisi muutoin elämään yksin omassa häkissään loppuikänsä ja stressaamaan omasta aggressiostaan joutuessaan haistelemaan muiden urosten hajuja. Kyseessä on syystä tai toisesta, todennäköisesti perinnöllisistä, käytöshäiriöinen yksilö.

Tästä opin sen, että en hankin enää yhden yhtäkään rottaa, jonka suvusta minulla ei ole perinpohjaista selvitystä, en yhtäkään söpöä maskottiylläriä enkä ehdottomasti osta enkä anna kenenkään tietoisesti ostaa tämän yksilön kasvattaneen henkilön rottia, jos voin asian estää. Myöhemmin on selvinnyt kaikenlaista semihämärää siltä taholta muutenkin.

Karma on kovin säikähtänyt, mutta ei vuoda verta tai tee kuolemaa, ei siis paniikkia. Sen haavaa puhdistetaan Betadinella 2-3krt/pvä ja katsotaan juhannuksen yli että se paranee kunnolla. Sitten vasta se yhdistetään tiettävästi huomattavasti sosiaalisempaan seuraan Roskan, Raadon ja Kalman kanssa.

Hyvää matkaa, Hohka. Sinun taivaassasi olet ainoa urosrotta ja Nutri-Plussaa saa automaatista.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Turma poikineen kotona

Katarina the outlaw "Turma" palasi viimein kotiin maailmalta! Sen mukana luoksemme muutti syötävän suloinen elohiiri, Turman poika KardemummaKatastrofi, joka sai kutsumanimekseen Karma. Nimi paitsi sointuu kasvattajan antamaan nimeen, myös sisältää tärkeän merkityksen.

Tässä harrastuksessa ei ole hyvä olla yksin. Tukea, apua, neuvoa, vaihtareita, lainauroksia ja kyytiapua tarvitaan, jotta kasvatus lähtee käyntiin ja rullaa sujuvasti, joten kanssaharrastajien väliset kontaktit, sopimukset ja ystävyyssuhteet ovat kullanarvoisia. Karma on palaute Turman useita kuukausia kestäneestä astutuslainasta, joka onneksi viimein tuotti toivottua ja odotettua hedelmää. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun minulla on kasvatuksen ensiaskelissa mukana paitsi oma puolisoni, myös mahtavia kokeneempia ihmisiä joiden puoleen kääntyä. Suskin kanssa saatiin pitkästä aikaa jutella oikein ajatuksella, kun minulla oli pariksi tunniksi aikaa jäädä höpöttämään rottia hakiessani. Ja kuinka pian nuo pari tuntia vierähtivätkään! :O

Erityiskiitos Susannalle ja Janinalle. Ilman teitä ei välttämättä edes olisi meidän pikku rottalaa.

Karma on ensimmäisenä täälläoloiltanaan ehtinyt jo valloittaa uusien omistajiensa sydämet ja tekemään juuri sen, mitä siltä lisäksi toivoin; sulatti Hohkan jääkuoren. 

 


















































































































Vielä vähän jännittää, mutta hyvin synkkaa!


Lyhyen, hyvin sujuneen yhteisjaloittelun jälkeen sohvalla siirsin pojat uuteen poikamiesboxihäkkiin ja toivoin parasta. Pian Hohka jo pesi Karmaa ja asetteli itsensä mukavasti sen viereen torkkumaan. Karma selvästi pelkäsi koiria, jotka välillä kävivät haistamassa olohuoneen lattialle asetettua häkkiä (mukavuudenhaluinen omistaja katsoo telkkaria totutusta seuratessaan). Säälin pikku mussukkaa ja otin sen syliin häkistä, mutta Karma-saippua järjestikin yllätyksen: HYPPÄSI KUIN SAMMAKKO SOHVAN TAAKSE! Hetken maanittelun jälkeen sain pyydystettyä pojan takaisin, laitoin paidan alle hetkeksi hengähtämään. Nyt pikkupoika jatkaa nurkassa kyhjöttämistä kauhuissaan, mutta Hohka syö kaikessa rauhassa ja tutkii uutta ympäristöään, joten seurailen nukkumaan menoon asti parivaljakon toimeen tulemista ja jos kaikki sujuu rauhallisesti, ne toivottavasti saavat yön aikana molemmat tutustuttua toisiinsa rennommin rottalassa. Peukut pystyyn, että tästä kehkeytyisi kaunis ystävyys! :)

Pikkumamma isin olkapäällä
Turman saaminen takaisin kotiin oli ehdottomasti yhtä ihana tapahtuma kuin uusien poikasten syntymä! Rouva teki välittömästi muulle naaraslaumalle selväksi kuka johtaa orkesteria, omaan tiukkaan mutta lempeään tapaansa.

Vaavit kuvaushetkellä 5vrk
Poikasista puheen ollen: vaavit kasvavat kovaa vauhtia! Lapsoset ovat nyt viikon ikäisiä ja niitä on jätetty emolle 8. Karsimisen jälkeen Jennan paino nousi lähes välittömästi yli synnytyksen jälkeisen painon, eli syynä painonlaskuun lie ollut enimmäkseen poikasmäärä. Vaavit ovat kaikki enenevissä määrin pulskia nakkeja. <3

Nyt seurataan poikien yhdessä pärjäämistä ja vauvojen kasvua. <3

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Tervetuloa, Vagabond's Pedetidae!

Tänään luokseni tuli Jyväskylästä agoutikaunotar, pieni Pedetidae-vauva! :) Kutsumanimeä vielä kehitellään. Tyttö on aivan ihana pusu- ja kirputuskone ja tuntuu ihan omalta kasvatilta, ihan kuin olisin pidellyt sitä monet kerrat aiemminkin. Meillä synkkaa! :) Mirjan kanssa sain vielä kerrata sen suvun asioita, ja keskustelu kohotti itsetuntoani rotanomistajana ja aloittavana kasvattajana. Saa nähdä mitä tästä vaavista kasvaa, ainakin sylirotta ellei muuta. :)

Telkkarintuijotushetki ja tutustumisrapsuttelut samassa
Poikasille kuuluu hyvää. Punnittuani eilen Jennan ja todettuani painonlaskun jatkuneen soitin Janinalle. Hänen kanssaan neuvoteltuani muutin hieman mamman ruokavaliota ja karsin nakit kymmenestä kahdeksaan. Porukkaan jäi nähtävästi agouteja sileänä ja rexinä sekä yksi vaalea punasilmäinen härpäke, josta Hannu haluaa nähdä mikä se on naisiaan. No....haluanhan minäkin! Friikit kunniaan! :D Tarkempia kuvia vavvoista tulee ensi viikolla kun saavat vähän turkkia ylleen. Valmiiksi käytännössä varattuja porukassa on jo kaksi sk ag -naarasta, enkä ole vielä ehtinyt kysellä edes haluaako isän omistaja ja/tai sijoittaja omansa porukasta, mutta varauksia kyllä otetaan vastaan.

Lopuksi kevennyskuva tyytyväisestä Kirasta sohvalla. Kiitos, kuulemiin!

Kira on hilpeä ruumis

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kesävavvoja!

Vihdoin, viimein, meillä on rottavauvoja! <3 Ratazana's Jeanne D'Arc plöräytti tiistain vastaisena yönä maailmaan 10 nakkia, jakaumalla 4 urosta ja 6 naarasta. Näillä näkymin mamma ja vauvat voivat hyvin, nakit ovat tasakokoisia ja hyvin syöneitä. Jenna on kuitenkin tiputtanut melkein 8g painoa yhden vrk imetyksellä (kyllä, olen tarkka), ja jos trendi jatkuu huomennakin niin poikuetta lienee syytä karsia jonkin verran. Kymmenen on kuitenkin paljon, varsinkin pienikokoiselle naaraalle. Mielummin hyysään liikaa kuin otan riskin.

Viimein, ihanat pehmoiset pikku nakkiseni! <3

 
Hämärä nakkikasa
Meillä on myös pupujen ja koirien kesäkausi täydessä tohinassa! Ihan toista on paiskoa kumipalloa Kiralle nurmella kuin loskaisessa lumessa tai kurassa, ihan on pakahduttavaa katsoa kanien riemuloikkia piha-aitauksessaan! Kesä kaikilla!
Kiran punainen kuminen pallo on sen rakkain omaisuus!

Imurorroni laiduntaa tarhan nurmikkoa keskittyneesti...
...kunnes huomaa valokuvaajan ja vaatii tuttuun tapaansa huomiota! <3
Riepu ja Jeera tutkivat kopassa ja sen ulkopuolella vellovaa heinämerta.




sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Rottavauvakauden avaus ja barffituskaa

Tänään kun soitin Katrille kysyäkseni, mitä rottapariskunnalle kuuluu petyin kuullessani ettei hän ainakaan vielä ollut todistanut karvakavereiden lemmentöitä. Kuulemma Jenna oli pistänyt edellispäivänä Jonnen ulkoruokintaan: poika oli nukkunut nurkassa neidin rohmutessa kaikki pehmusteet mukanaan mökkiin. Katri soitti kuitenkin melkein heti takaisin varmistaakseen miltä se parittelutapahtuma oikein näyttääkään käytännössä ja oikein hän oli päätellyt: temput oli tehty! Temmellys jatkuu varmasti pitkin iltaa yöhön asti ja näin uskallamme toivoa, että olisi pullat Jeannella uunissa! <3 Huomenna saan toivottavasti tytön jo kotiin. Odotettu poikueen syntymisaika on siis 11.6. paikkeilla. Toiveissa olisi, että poikueeseen syntyisi agoutiprinsessa esimerkiksi Raadon tulevaksi morsioksi.

Olen tarkkaillut viimeisen runsaa viikon ajan entistä tiiviimmin Suskin blogia nähdäkseni tuoreeltaan kaikki mahdolliset vauvakuvat ja -päivitykset. KardemummaKatastrofia odotetaan jo innolla kotiin, vaikka sen silmät eivät ole vielä edes auki. Suloinen agoutiprinssi ja ennen kaikkea äitinsä eivät voi tulla tarpeeksi nopeasti! Turman konstailematonta asennetta ja kaunista naamaa on kauhea ikävä! Suskin mukaan rouvaa on vaivannut proteiinirupi, mitä sillä ei ole koskaan ennen ollut. Tilannetta tarkkaillaan ja ruokintaa muutetaan, jotta mamman olo paranisi.

Koirauutisia: Ilpo ei syö raakoja siipikarjatuotteita, ei niin siis millään! Siivet ja kaulat on ihan yök ja vaikka niitä tai jauhettua kanaa saataisiin sille syötettyä, se oksentaa ne yleensä jonkin ajan päästä. Tänään yritin hakata siipiä pienempiin paloihin isolla kokkiveitsellä ja tarjota ne naminamiriisin kanssa (Ilpo pitää kovasti riisistä ja se sopii sille hyvin), mutta ei. Kananpalat nuoltiin puhtaiksi riiseistä ja jätettiin Kiran armoille. Nyt tarkkaillaan tilannetta sillä silmällä, josko setämies olisi oikeasti herkkä siipikarjalle. Jotenkin se on vaikea uskoa, kun kanapohjaisia nappuloita se on syönyt pitkin ikäänsä hyvällä menestyksellä. Ota näistäkin nyt selvää...

Kanien ulkoaitauksen runko saatiin tänään viimein pihaan pystytettyä! Kuvia aiheesta jahka puputit laitetaan ensi kerran sinne pomppimaan. Iltavuorot sekoittavat alkuviikosta kuvioita, aamulla ei hotsita tehdä pihahommia ja illalla en enää ehdi.

 Loppuun terveiset valokuvauksellisilta rottaveljeksiltämme!

Roskan viisas ilme ja ja Raadon myrtsi ilme






torstai 17. toukokuuta 2012

Kevättä ilmassa

Jeanne D'Arc lähti tänään astutukseen Katrin luo. Siellä sitä odotti Cicabo's Morgan McMichaels "Jonne", oikein muhkea ja pörröinen rx ag -ukko. Jenna ja Jonne, a match made in heaven (toivottavasti)! Romantiikka ei kukkinut heti kättelyssä vaan Jenna karatepotki Jonnen kauemmas aina, kun ukko haisteli neidin takapäätä sen mielestä turhan tarkasti. Herrasmiehenä Jonne kuitenkin vetäytyi muutaman yrityksen jälkeen ja rottaset sukivat turkkinsa tahoillaan. Kyllä se siitä! Käydessäni sain jutusteltua pitkästä aikaa Katrin kanssa rotista, hiiristä ja koirista. Siinä on ihminen, jonka huomaan uskon rottani luottavaisin mielin.

Hollannintuontipojat saapuivat viimein Suomeen eilen!

Lisäksi Blaptic dubiani tekivät VIIMEIN vauvoja! Keväinen vauvaboomi valtaa eläimistön!

Lyhyestä virsi kaunis, ensi kerralla enemmän.

torstai 3. toukokuuta 2012

Uusi neiti kotiutuu

Tänä aamuna pysähdyin kesken toimieni ihastelemaan kaunista näkyä. Uusin tulokkaamme Ratazana's Jeanne D'Arc (Kutsumanimeltään Jenna, mutta tapani mukaan mietin sille uutta elämää symboloivaa, uutta lempinimeä) rötkötti rentoutuneesti Roihun ja Trauman välissä töistä tuomani pahvisen kissanherkkutelineen toisessa kerroksessa pyyhkeen päällä. Neiti tuli meille PetExposta jo aiemmin pohjustetun sijoitussopimuksen perusteella ja on sopeutunut uuteen kotiinsa heti siitä lähtien. "Jenna" on ollut hieman liian kokemattomissa käsissä nuoruutensa ja palautunut sittemmin onneksi kasvattajalleen, jonka kanssa sittemmin sovime yhteisomistajuudesta ja vähän jo kasvatusajatuksistakin. Olen erittäin iloinen tilanteesta monista eri syistä: rotalla on uusia ystäviä ja paljon tilaa sekä tuore L2-arvostelu ja se saa loppukuusta luokseen sulhasen. Naaraalla on vallan hieno luonne, vaikkakin se on ymmärrettävästi yhä selvästi arka.

Roihu, Jeanne'D'Arc ja Trauma



















Onneksemme Raadon häntähaava on lähes täysin parantunut ja poika on taas oma ihana itsensä. Jätkän kehittyvä väritys saa minut hymyilemään ylpeydestä päivittäin ja odotan innolla ensi kuun näyttelyä, jolloin se pääsee viimein taas arviointiin. :)
Päänvaivaa sen sijaan aiheuttaa Hohka, joka ei selvästikään tule toimeen omien urosteni kanssa, vaikka oli veljiensä kanssa aiemmin todistetusti ihan ok. Lisäksi poitsu sai randomista taustastaan huolimatta L2, ja sekin enimmäkseen luultavasti vain lievän alipainon vuoksi. Tässä vaiheessa pidän poikaa yksinään jäähyllä ja lihotuskuurilla miettien, mitä sen kanssa tekisi. Sillä on kuitenkin PARAS luonne ihimisiä kohtaan, mitä olen koskaan nähnyt ja hieno väri ja naama. Toiveenani olisi saada yrittää yhdistää sitä asumaan ihan nuoren uroksen kanssa lähiaikoina. Toivottavasti poitsu siitä vielä tottuisi uuteen seuraan, sillä se ansaitsee vain parasta siinä missä mikä tahansa rotistani. Rakas Hohka on vieläpä niin hellyydenkipeä, että sen käsittely on kuin omaa vauvaa sylittelisi.

Näihin huolensekaisiin vaikkakin onnellisiin tunnelmiin päätän tämän merkinnän, terveiset kasvattajille ihanilta rotilta omistajineen!

maanantai 30. huhtikuuta 2012

PetExpon tulokset, tuliaiset ja tunnelmat

Terveiset messuhälinästä!

Akvaario-osaston näyttävin kaver, myynnissä ollut isopurjepleko 


















Mukaamme lähtivät Trauma, Roihu ja uusin urostulokas sk amber Hohka. Raato jäi kotiin häntähaavaa parantelemaan, joten talouttamme edusti vain kolme muskettisoturia. Raadon häntä on onneksi tänään näyttänyt jo paljon paremmalta ja poika palaa näyttelyihin kesäkuussa.

Kaikki mukana olleet rotat saivat L2:set, ja arvostelut olivat mielestäni ihan reilut. Cinnamonien tyypit kelpasivat, mutta värin epätasaisuutta ja lämmön puutetta moitittiin. Hohkan väriä ja silmiä kehuttiin, mutta painoa toivottiin lisää

Tapahtumassa oli paljon vilskettä ja rutkasti  tuttuja ihmisiä ja eläimiä. Olo oli vallan kotoisa kaikkien karvaisten ja karvattomien ötöjen ja samanhenkisten tyyppien ympäröimänä. Erityisesti viihdyin (rottapuolen lisäksi) akvaario- ja terraario-osastoilla.

Mukaan reissusta tarttui vain sovittuja hankintoja: splashed-hiiriä Kaisulta ja Anitalta (ja Ellulta paluumatkalla yksi ag/tan) sekä Janinan kanssa yhteisomistukseen kodinvaihtaja sk agouti naarasrotta Ratazana's Jeanne'D'Arc. Kaikki merkinnän kuvat on ottanut Hannu. <3

Kiitos kaikille juttuseurana olleille, neuvoja antaneille, kanssani naureskelleille ja eläimiään myyneille, esitelleille ja syliini lykänneille! Nähdään taas näyttelyissä! :)

Anitalta ostettu spl/tri höpsömussukka

Ellulta tullut spl-kantaja agouti tan -höröpallo

Ratazana's Jeanne'D'Arc

Sylivauva Hohka