sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Rottavauvakauden avaus ja barffituskaa

Tänään kun soitin Katrille kysyäkseni, mitä rottapariskunnalle kuuluu petyin kuullessani ettei hän ainakaan vielä ollut todistanut karvakavereiden lemmentöitä. Kuulemma Jenna oli pistänyt edellispäivänä Jonnen ulkoruokintaan: poika oli nukkunut nurkassa neidin rohmutessa kaikki pehmusteet mukanaan mökkiin. Katri soitti kuitenkin melkein heti takaisin varmistaakseen miltä se parittelutapahtuma oikein näyttääkään käytännössä ja oikein hän oli päätellyt: temput oli tehty! Temmellys jatkuu varmasti pitkin iltaa yöhön asti ja näin uskallamme toivoa, että olisi pullat Jeannella uunissa! <3 Huomenna saan toivottavasti tytön jo kotiin. Odotettu poikueen syntymisaika on siis 11.6. paikkeilla. Toiveissa olisi, että poikueeseen syntyisi agoutiprinsessa esimerkiksi Raadon tulevaksi morsioksi.

Olen tarkkaillut viimeisen runsaa viikon ajan entistä tiiviimmin Suskin blogia nähdäkseni tuoreeltaan kaikki mahdolliset vauvakuvat ja -päivitykset. KardemummaKatastrofia odotetaan jo innolla kotiin, vaikka sen silmät eivät ole vielä edes auki. Suloinen agoutiprinssi ja ennen kaikkea äitinsä eivät voi tulla tarpeeksi nopeasti! Turman konstailematonta asennetta ja kaunista naamaa on kauhea ikävä! Suskin mukaan rouvaa on vaivannut proteiinirupi, mitä sillä ei ole koskaan ennen ollut. Tilannetta tarkkaillaan ja ruokintaa muutetaan, jotta mamman olo paranisi.

Koirauutisia: Ilpo ei syö raakoja siipikarjatuotteita, ei niin siis millään! Siivet ja kaulat on ihan yök ja vaikka niitä tai jauhettua kanaa saataisiin sille syötettyä, se oksentaa ne yleensä jonkin ajan päästä. Tänään yritin hakata siipiä pienempiin paloihin isolla kokkiveitsellä ja tarjota ne naminamiriisin kanssa (Ilpo pitää kovasti riisistä ja se sopii sille hyvin), mutta ei. Kananpalat nuoltiin puhtaiksi riiseistä ja jätettiin Kiran armoille. Nyt tarkkaillaan tilannetta sillä silmällä, josko setämies olisi oikeasti herkkä siipikarjalle. Jotenkin se on vaikea uskoa, kun kanapohjaisia nappuloita se on syönyt pitkin ikäänsä hyvällä menestyksellä. Ota näistäkin nyt selvää...

Kanien ulkoaitauksen runko saatiin tänään viimein pihaan pystytettyä! Kuvia aiheesta jahka puputit laitetaan ensi kerran sinne pomppimaan. Iltavuorot sekoittavat alkuviikosta kuvioita, aamulla ei hotsita tehdä pihahommia ja illalla en enää ehdi.

 Loppuun terveiset valokuvauksellisilta rottaveljeksiltämme!

Roskan viisas ilme ja ja Raadon myrtsi ilme






torstai 17. toukokuuta 2012

Kevättä ilmassa

Jeanne D'Arc lähti tänään astutukseen Katrin luo. Siellä sitä odotti Cicabo's Morgan McMichaels "Jonne", oikein muhkea ja pörröinen rx ag -ukko. Jenna ja Jonne, a match made in heaven (toivottavasti)! Romantiikka ei kukkinut heti kättelyssä vaan Jenna karatepotki Jonnen kauemmas aina, kun ukko haisteli neidin takapäätä sen mielestä turhan tarkasti. Herrasmiehenä Jonne kuitenkin vetäytyi muutaman yrityksen jälkeen ja rottaset sukivat turkkinsa tahoillaan. Kyllä se siitä! Käydessäni sain jutusteltua pitkästä aikaa Katrin kanssa rotista, hiiristä ja koirista. Siinä on ihminen, jonka huomaan uskon rottani luottavaisin mielin.

Hollannintuontipojat saapuivat viimein Suomeen eilen!

Lisäksi Blaptic dubiani tekivät VIIMEIN vauvoja! Keväinen vauvaboomi valtaa eläimistön!

Lyhyestä virsi kaunis, ensi kerralla enemmän.

torstai 3. toukokuuta 2012

Uusi neiti kotiutuu

Tänä aamuna pysähdyin kesken toimieni ihastelemaan kaunista näkyä. Uusin tulokkaamme Ratazana's Jeanne D'Arc (Kutsumanimeltään Jenna, mutta tapani mukaan mietin sille uutta elämää symboloivaa, uutta lempinimeä) rötkötti rentoutuneesti Roihun ja Trauman välissä töistä tuomani pahvisen kissanherkkutelineen toisessa kerroksessa pyyhkeen päällä. Neiti tuli meille PetExposta jo aiemmin pohjustetun sijoitussopimuksen perusteella ja on sopeutunut uuteen kotiinsa heti siitä lähtien. "Jenna" on ollut hieman liian kokemattomissa käsissä nuoruutensa ja palautunut sittemmin onneksi kasvattajalleen, jonka kanssa sittemmin sovime yhteisomistajuudesta ja vähän jo kasvatusajatuksistakin. Olen erittäin iloinen tilanteesta monista eri syistä: rotalla on uusia ystäviä ja paljon tilaa sekä tuore L2-arvostelu ja se saa loppukuusta luokseen sulhasen. Naaraalla on vallan hieno luonne, vaikkakin se on ymmärrettävästi yhä selvästi arka.

Roihu, Jeanne'D'Arc ja Trauma



















Onneksemme Raadon häntähaava on lähes täysin parantunut ja poika on taas oma ihana itsensä. Jätkän kehittyvä väritys saa minut hymyilemään ylpeydestä päivittäin ja odotan innolla ensi kuun näyttelyä, jolloin se pääsee viimein taas arviointiin. :)
Päänvaivaa sen sijaan aiheuttaa Hohka, joka ei selvästikään tule toimeen omien urosteni kanssa, vaikka oli veljiensä kanssa aiemmin todistetusti ihan ok. Lisäksi poitsu sai randomista taustastaan huolimatta L2, ja sekin enimmäkseen luultavasti vain lievän alipainon vuoksi. Tässä vaiheessa pidän poikaa yksinään jäähyllä ja lihotuskuurilla miettien, mitä sen kanssa tekisi. Sillä on kuitenkin PARAS luonne ihimisiä kohtaan, mitä olen koskaan nähnyt ja hieno väri ja naama. Toiveenani olisi saada yrittää yhdistää sitä asumaan ihan nuoren uroksen kanssa lähiaikoina. Toivottavasti poitsu siitä vielä tottuisi uuteen seuraan, sillä se ansaitsee vain parasta siinä missä mikä tahansa rotistani. Rakas Hohka on vieläpä niin hellyydenkipeä, että sen käsittely on kuin omaa vauvaa sylittelisi.

Näihin huolensekaisiin vaikkakin onnellisiin tunnelmiin päätän tämän merkinnän, terveiset kasvattajille ihanilta rotilta omistajineen!