Dead man walking

Hohka puri Karmaa. Ukko siis allekirjoitti oman kuolemantuomionsa. Niin ihana elukka kuin se onkin minua ja muita ihmisiä kohtaan, se on nyt viimeiseen asti osoittanut sopeutumiskyvyttömyytensä rottalaumaan, joten päätökseni pitää ja se lopetetaan tänään. Niin suunnattomasti kun minua surettaakin, olen toisaalta myös kihisevän raivoissani. Ymmärrän toki, ettei eläin tee mitään tahallaan suututtaakseen minua, mutta suututtaa silti.

Joidenkin mielestä tällainen lopetuspäätös on aiheeton tai julma. Juuri eilen puhelimme Suskin kanssa samaisesta aiheesta: lopetuspäätöksistä. Tässä tapauksessa toivon kauhistelijoiden käsittävän, että eläin joutuisi muutoin elämään yksin omassa häkissään loppuikänsä ja stressaamaan omasta aggressiostaan joutuessaan haistelemaan muiden urosten hajuja. Kyseessä on syystä tai toisesta, todennäköisesti perinnöllisistä, käytöshäiriöinen yksilö.

Tästä opin sen, että en hankin enää yhden yhtäkään rottaa, jonka suvusta minulla ei ole perinpohjaista selvitystä, en yhtäkään söpöä maskottiylläriä enkä ehdottomasti osta enkä anna kenenkään tietoisesti ostaa tämän yksilön kasvattaneen henkilön rottia, jos voin asian estää. Myöhemmin on selvinnyt kaikenlaista semihämärää siltä taholta muutenkin.

Karma on kovin säikähtänyt, mutta ei vuoda verta tai tee kuolemaa, ei siis paniikkia. Sen haavaa puhdistetaan Betadinella 2-3krt/pvä ja katsotaan juhannuksen yli että se paranee kunnolla. Sitten vasta se yhdistetään tiettävästi huomattavasti sosiaalisempaan seuraan Roskan, Raadon ja Kalman kanssa.

Hyvää matkaa, Hohka. Sinun taivaassasi olet ainoa urosrotta ja Nutri-Plussaa saa automaatista.

Turma poikineen kotona

Katarina the outlaw "Turma" palasi viimein kotiin maailmalta! Sen mukana luoksemme muutti syötävän suloinen elohiiri, Turman poika KardemummaKatastrofi, joka sai kutsumanimekseen Karma. Nimi paitsi sointuu kasvattajan antamaan nimeen, myös sisältää tärkeän merkityksen.

Tässä harrastuksessa ei ole hyvä olla yksin. Tukea, apua, neuvoa, vaihtareita, lainauroksia ja kyytiapua tarvitaan, jotta kasvatus lähtee käyntiin ja rullaa sujuvasti, joten kanssaharrastajien väliset kontaktit, sopimukset ja ystävyyssuhteet ovat kullanarvoisia. Karma on palaute Turman useita kuukausia kestäneestä astutuslainasta, joka onneksi viimein tuotti toivottua ja odotettua hedelmää. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun minulla on kasvatuksen ensiaskelissa mukana paitsi oma puolisoni, myös mahtavia kokeneempia ihmisiä joiden puoleen kääntyä. Suskin kanssa saatiin pitkästä aikaa jutella oikein ajatuksella, kun minulla oli pariksi tunniksi aikaa jäädä höpöttämään rottia hakiessani. Ja kuinka pian nuo pari tuntia vierähtivätkään! :O

Erityiskiitos Susannalle ja Janinalle. Ilman teitä ei välttämättä edes olisi meidän pikku rottalaa.

Karma on ensimmäisenä täälläoloiltanaan ehtinyt jo valloittaa uusien omistajiensa sydämet ja tekemään juuri sen, mitä siltä lisäksi toivoin; sulatti Hohkan jääkuoren. 

 

Vielä vähän jännittää, mutta hyvin synkkaa!

Lyhyen, hyvin sujuneen yhteisjaloittelun jälkeen sohvalla siirsin pojat uuteen poikamiesboxihäkkiin ja toivoin parasta. Pian Hohka jo pesi Karmaa ja asetteli itsensä mukavasti sen viereen torkkumaan. Karma selvästi pelkäsi koiria, jotka välillä kävivät haistamassa olohuoneen lattialle asetettua häkkiä (mukavuudenhaluinen omistaja katsoo telkkaria totutusta seuratessaan). Säälin pikku mussukkaa ja otin sen syliin häkistä, mutta Karma-saippua järjestikin yllätyksen: HYPPÄSI KUIN SAMMAKKO SOHVAN TAAKSE! Hetken maanittelun jälkeen sain pyydystettyä pojan takaisin, laitoin paidan alle hetkeksi hengähtämään. Nyt pikkupoika jatkaa nurkassa kyhjöttämistä kauhuissaan, mutta Hohka syö kaikessa rauhassa ja tutkii uutta ympäristöään, joten seurailen nukkumaan menoon asti parivaljakon toimeen tulemista ja jos kaikki sujuu rauhallisesti, ne toivottavasti saavat yön aikana molemmat tutustuttua toisiinsa rennommin rottalassa. Peukut pystyyn, että tästä kehkeytyisi kaunis ystävyys! :)

Pikkumamma isin olkapäällä

Turman saaminen takaisin kotiin oli ehdottomasti yhtä ihana tapahtuma kuin uusien poikasten syntymä! Rouva teki välittömästi muulle naaraslaumalle selväksi kuka johtaa orkesteria, omaan tiukkaan mutta lempeään tapaansa.

Vaavit kuvaushetkellä 5vrk

Poikasista puheen ollen: vaavit kasvavat kovaa vauhtia! Lapsoset ovat nyt viikon ikäisiä ja niitä on jätetty emolle 8. Karsimisen jälkeen Jennan paino nousi lähes välittömästi yli synnytyksen jälkeisen painon, eli syynä painonlaskuun lie ollut enimmäkseen poikasmäärä. Vaavit ovat kaikki enenevissä määrin pulskia nakkeja. <3

Nyt seurataan poikien yhdessä pärjäämistä ja vauvojen kasvua. <3

Tervetuloa, Vagabond's Pedetidae!

Tänään luokseni tuli Jyväskylästä agoutikaunotar, pieni Pedetidae-vauva! :) Kutsumanimeä vielä kehitellään. Tyttö on aivan ihana pusu- ja kirputuskone ja tuntuu ihan omalta kasvatilta, ihan kuin olisin pidellyt sitä monet kerrat aiemminkin. Meillä synkkaa! :) Mirjan kanssa sain vielä kerrata sen suvun asioita, ja keskustelu kohotti itsetuntoani rotanomistajana ja aloittavana kasvattajana. Saa nähdä mitä tästä vaavista kasvaa, ainakin sylirotta ellei muuta. :)

Telkkarintuijotushetki ja tutustumisrapsuttelut samassa

Poikasille kuuluu hyvää. Punnittuani eilen Jennan ja todettuani painonlaskun jatkuneen soitin Janinalle. Hänen kanssaan neuvoteltuani muutin hieman mamman ruokavaliota ja karsin nakit kymmenestä kahdeksaan. Porukkaan jäi nähtävästi agouteja sileänä ja rexinä sekä yksi vaalea punasilmäinen härpäke, josta Hannu haluaa nähdä mikä se on naisiaan. No....haluanhan minäkin! Friikit kunniaan! :D Tarkempia kuvia vavvoista tulee ensi viikolla kun saavat vähän turkkia ylleen. Valmiiksi käytännössä varattuja porukassa on jo kaksi sk ag -naarasta, enkä ole vielä ehtinyt kysellä edes haluaako isän omistaja ja/tai sijoittaja omansa porukasta, mutta varauksia kyllä otetaan vastaan.

Lopuksi kevennyskuva tyytyväisestä Kirasta sohvalla. Kiitos, kuulemiin!

Kira on hilpeä ruumis

Kesävavvoja!

Vihdoin, viimein, meillä on rottavauvoja! <3 Ratazana's Jeanne D'Arc plöräytti tiistain vastaisena yönä maailmaan 10 nakkia, jakaumalla 4 urosta ja 6 naarasta. Näillä näkymin mamma ja vauvat voivat hyvin, nakit ovat tasakokoisia ja hyvin syöneitä. Jenna on kuitenkin tiputtanut melkein 8g painoa yhden vrk imetyksellä (kyllä, olen tarkka), ja jos trendi jatkuu huomennakin niin poikuetta lienee syytä karsia jonkin verran. Kymmenen on kuitenkin paljon, varsinkin pienikokoiselle naaraalle. Mielummin hyysään liikaa kuin otan riskin.

Viimein, ihanat pehmoiset pikku nakkiseni! <3

 

Hämärä nakkikasa

Meillä on myös pupujen ja koirien kesäkausi täydessä tohinassa! Ihan toista on paiskoa kumipalloa Kiralle nurmella kuin loskaisessa lumessa tai kurassa, ihan on pakahduttavaa katsoa kanien riemuloikkia piha-aitauksessaan! Kesä kaikilla!

Kiran punainen kuminen pallo on sen rakkain omaisuus!

Imurorroni laiduntaa tarhan nurmikkoa keskittyneesti...

...kunnes huomaa valokuvaajan ja vaatii tuttuun tapaansa huomiota! <3

Riepu ja Jeera tutkivat kopassa ja sen ulkopuolella vellovaa heinämerta.

Rottavauvakauden avaus ja barffituskaa

Tänään kun soitin Katrille kysyäkseni, mitä rottapariskunnalle kuuluu petyin kuullessani ettei hän ainakaan vielä ollut todistanut karvakavereiden lemmentöitä. Kuulemma Jenna oli pistänyt edellispäivänä Jonnen ulkoruokintaan: poika oli nukkunut nurkassa neidin rohmutessa kaikki pehmusteet mukanaan mökkiin. Katri soitti kuitenkin melkein heti takaisin varmistaakseen miltä se parittelutapahtuma oikein näyttääkään käytännössä ja oikein hän oli päätellyt: temput oli tehty! Temmellys jatkuu varmasti pitkin iltaa yöhön asti ja näin uskallamme toivoa, että olisi pullat Jeannella uunissa! <3 Huomenna saan toivottavasti tytön jo kotiin. Odotettu poikueen syntymisaika on siis 11.6. paikkeilla. Toiveissa olisi, että poikueeseen syntyisi agoutiprinsessa esimerkiksi Raadon tulevaksi morsioksi.

Olen tarkkaillut viimeisen runsaa viikon ajan entistä tiiviimmin Suskin blogia nähdäkseni tuoreeltaan kaikki mahdolliset vauvakuvat ja -päivitykset. KardemummaKatastrofia odotetaan jo innolla kotiin, vaikka sen silmät eivät ole vielä edes auki. Suloinen agoutiprinssi ja ennen kaikkea äitinsä eivät voi tulla tarpeeksi nopeasti! Turman konstailematonta asennetta ja kaunista naamaa on kauhea ikävä! Suskin mukaan rouvaa on vaivannut proteiinirupi, mitä sillä ei ole koskaan ennen ollut. Tilannetta tarkkaillaan ja ruokintaa muutetaan, jotta mamman olo paranisi.

Koirauutisia: Ilpo ei syö raakoja siipikarjatuotteita, ei niin siis millään! Siivet ja kaulat on ihan yök ja vaikka niitä tai jauhettua kanaa saataisiin sille syötettyä, se oksentaa ne yleensä jonkin ajan päästä. Tänään yritin hakata siipiä pienempiin paloihin isolla kokkiveitsellä ja tarjota ne naminamiriisin kanssa (Ilpo pitää kovasti riisistä ja se sopii sille hyvin), mutta ei. Kananpalat nuoltiin puhtaiksi riiseistä ja jätettiin Kiran armoille. Nyt tarkkaillaan tilannetta sillä silmällä, josko setämies olisi oikeasti herkkä siipikarjalle. Jotenkin se on vaikea uskoa, kun kanapohjaisia nappuloita se on syönyt pitkin ikäänsä hyvällä menestyksellä. Ota näistäkin nyt selvää...

Kanien ulkoaitauksen runko saatiin tänään viimein pihaan pystytettyä! Kuvia aiheesta jahka puputit laitetaan ensi kerran sinne pomppimaan. Iltavuorot sekoittavat alkuviikosta kuvioita, aamulla ei hotsita tehdä pihahommia ja illalla en enää ehdi.

 Loppuun terveiset valokuvauksellisilta rottaveljeksiltämme!

Roskan viisas ilme ja ja Raadon myrtsi ilme

Kevättä ilmassa

Jeanne D'Arc lähti tänään astutukseen Katrin luo. Siellä sitä odotti Cicabo's Morgan McMichaels "Jonne", oikein muhkea ja pörröinen rx ag -ukko. Jenna ja Jonne, a match made in heaven (toivottavasti)! Romantiikka ei kukkinut heti kättelyssä vaan Jenna karatepotki Jonnen kauemmas aina, kun ukko haisteli neidin takapäätä sen mielestä turhan tarkasti. Herrasmiehenä Jonne kuitenkin vetäytyi muutaman yrityksen jälkeen ja rottaset sukivat turkkinsa tahoillaan. Kyllä se siitä! Käydessäni sain jutusteltua pitkästä aikaa Katrin kanssa rotista, hiiristä ja koirista. Siinä on ihminen, jonka huomaan uskon rottani luottavaisin mielin.

Hollannintuontipojat saapuivat viimein Suomeen eilen!

Lisäksi Blaptic dubiani tekivät VIIMEIN vauvoja! Keväinen vauvaboomi valtaa eläimistön!

Lyhyestä virsi kaunis, ensi kerralla enemmän.

Uusi neiti kotiutuu

Tänä aamuna pysähdyin kesken toimieni ihastelemaan kaunista näkyä. Uusin tulokkaamme Ratazana's Jeanne D'Arc (Kutsumanimeltään Jenna, mutta tapani mukaan mietin sille uutta elämää symboloivaa, uutta lempinimeä) rötkötti rentoutuneesti Roihun ja Trauman välissä töistä tuomani pahvisen kissanherkkutelineen toisessa kerroksessa pyyhkeen päällä. Neiti tuli meille PetExposta jo aiemmin pohjustetun sijoitussopimuksen perusteella ja on sopeutunut uuteen kotiinsa heti siitä lähtien. "Jenna" on ollut hieman liian kokemattomissa käsissä nuoruutensa ja palautunut sittemmin onneksi kasvattajalleen, jonka kanssa sittemmin sovime yhteisomistajuudesta ja vähän jo kasvatusajatuksistakin. Olen erittäin iloinen tilanteesta monista eri syistä: rotalla on uusia ystäviä ja paljon tilaa sekä tuore L2-arvostelu ja se saa loppukuusta luokseen sulhasen. Naaraalla on vallan hieno luonne, vaikkakin se on ymmärrettävästi yhä selvästi arka.

Roihu, Jeanne'D'Arc ja Trauma

Onneksemme Raadon häntähaava on lähes täysin parantunut ja poika on taas oma ihana itsensä. Jätkän kehittyvä väritys saa minut hymyilemään ylpeydestä päivittäin ja odotan innolla ensi kuun näyttelyä, jolloin se pääsee viimein taas arviointiin. :)
Päänvaivaa sen sijaan aiheuttaa Hohka, joka ei selvästikään tule toimeen omien urosteni kanssa, vaikka oli veljiensä kanssa aiemmin todistetusti ihan ok. Lisäksi poitsu sai randomista taustastaan huolimatta L2, ja sekin enimmäkseen luultavasti vain lievän alipainon vuoksi. Tässä vaiheessa pidän poikaa yksinään jäähyllä ja lihotuskuurilla miettien, mitä sen kanssa tekisi. Sillä on kuitenkin PARAS luonne ihimisiä kohtaan, mitä olen koskaan nähnyt ja hieno väri ja naama. Toiveenani olisi saada yrittää yhdistää sitä asumaan ihan nuoren uroksen kanssa lähiaikoina. Toivottavasti poitsu siitä vielä tottuisi uuteen seuraan, sillä se ansaitsee vain parasta siinä missä mikä tahansa rotistani. Rakas Hohka on vieläpä niin hellyydenkipeä, että sen käsittely on kuin omaa vauvaa sylittelisi.

Näihin huolensekaisiin vaikkakin onnellisiin tunnelmiin päätän tämän merkinnän, terveiset kasvattajille ihanilta rotilta omistajineen!