Hohka puri Karmaa. Ukko siis allekirjoitti oman kuolemantuomionsa. Niin ihana elukka kuin se onkin minua ja muita ihmisiä kohtaan, se on nyt viimeiseen asti osoittanut sopeutumiskyvyttömyytensä rottalaumaan, joten päätökseni pitää ja se lopetetaan tänään. Niin suunnattomasti kun minua surettaakin, olen toisaalta myös kihisevän raivoissani. Ymmärrän toki, ettei eläin tee mitään tahallaan suututtaakseen minua, mutta suututtaa silti.
Joidenkin mielestä tällainen lopetuspäätös on aiheeton tai julma. Juuri eilen puhelimme Suskin kanssa samaisesta aiheesta: lopetuspäätöksistä. Tässä tapauksessa toivon kauhistelijoiden käsittävän, että eläin joutuisi muutoin elämään yksin omassa häkissään loppuikänsä ja stressaamaan omasta aggressiostaan joutuessaan haistelemaan muiden urosten hajuja. Kyseessä on syystä tai toisesta, todennäköisesti perinnöllisistä, käytöshäiriöinen yksilö.
Tästä opin sen, että en hankin enää yhden yhtäkään rottaa, jonka suvusta minulla ei ole perinpohjaista selvitystä, en yhtäkään söpöä maskottiylläriä enkä ehdottomasti osta enkä anna kenenkään tietoisesti ostaa tämän yksilön kasvattaneen henkilön rottia, jos voin asian estää. Myöhemmin on selvinnyt kaikenlaista semihämärää siltä taholta muutenkin.
Karma on kovin säikähtänyt, mutta ei vuoda verta tai tee kuolemaa, ei siis paniikkia. Sen haavaa puhdistetaan Betadinella 2-3krt/pvä ja katsotaan juhannuksen yli että se paranee kunnolla. Sitten vasta se yhdistetään tiettävästi huomattavasti sosiaalisempaan seuraan Roskan, Raadon ja Kalman kanssa.
Hyvää matkaa, Hohka. Sinun taivaassasi olet ainoa urosrotta ja Nutri-Plussaa saa automaatista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti