Tänään luokseni tuli Jyväskylästä agoutikaunotar, pieni Pedetidae-vauva! :) Kutsumanimeä vielä kehitellään. Tyttö on aivan ihana pusu- ja kirputuskone ja tuntuu ihan omalta kasvatilta, ihan kuin olisin pidellyt sitä monet kerrat aiemminkin. Meillä synkkaa! :) Mirjan kanssa sain vielä kerrata sen suvun asioita, ja keskustelu kohotti itsetuntoani rotanomistajana ja aloittavana kasvattajana. Saa nähdä mitä tästä vaavista kasvaa, ainakin sylirotta ellei muuta. :)
|
Telkkarintuijotushetki ja tutustumisrapsuttelut samassa |
Poikasille kuuluu hyvää. Punnittuani eilen Jennan ja todettuani painonlaskun jatkuneen soitin Janinalle. Hänen kanssaan neuvoteltuani muutin hieman mamman ruokavaliota ja karsin nakit kymmenestä kahdeksaan. Porukkaan jäi nähtävästi agouteja sileänä ja rexinä sekä yksi vaalea punasilmäinen härpäke, josta Hannu haluaa nähdä mikä se on naisiaan. No....haluanhan minäkin! Friikit kunniaan! :D Tarkempia kuvia vavvoista tulee ensi viikolla kun saavat vähän turkkia ylleen. Valmiiksi käytännössä varattuja porukassa on jo kaksi sk ag -naarasta, enkä ole vielä ehtinyt kysellä edes haluaako isän omistaja ja/tai sijoittaja omansa porukasta, mutta varauksia kyllä otetaan vastaan.
Lopuksi kevennyskuva tyytyväisestä Kirasta sohvalla. Kiitos, kuulemiin!
|
Kira on hilpeä ruumis |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti