Roihu, Jeanne'D'Arc ja Trauma |
Onneksemme Raadon häntähaava on lähes täysin parantunut ja poika on taas oma ihana itsensä. Jätkän kehittyvä väritys saa minut hymyilemään ylpeydestä päivittäin ja odotan innolla ensi kuun näyttelyä, jolloin se pääsee viimein taas arviointiin. :)
Päänvaivaa sen sijaan aiheuttaa Hohka, joka ei selvästikään tule toimeen omien urosteni kanssa, vaikka oli veljiensä kanssa aiemmin todistetusti ihan ok. Lisäksi poitsu sai randomista taustastaan huolimatta L2, ja sekin enimmäkseen luultavasti vain lievän alipainon vuoksi. Tässä vaiheessa pidän poikaa yksinään jäähyllä ja lihotuskuurilla miettien, mitä sen kanssa tekisi. Sillä on kuitenkin PARAS luonne ihimisiä kohtaan, mitä olen koskaan nähnyt ja hieno väri ja naama. Toiveenani olisi saada yrittää yhdistää sitä asumaan ihan nuoren uroksen kanssa lähiaikoina. Toivottavasti poitsu siitä vielä tottuisi uuteen seuraan, sillä se ansaitsee vain parasta siinä missä mikä tahansa rotistani. Rakas Hohka on vieläpä niin hellyydenkipeä, että sen käsittely on kuin omaa vauvaa sylittelisi.
Näihin huolensekaisiin vaikkakin onnellisiin tunnelmiin päätän tämän merkinnän, terveiset kasvattajille ihanilta rotilta omistajineen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti