Heips taas!
Viikonlopun näyttelyä varten kuurasin Doomia ja Goota ja tulin huomanneeksi jotain, mihin en ollut kiinnittänyt tarkkaa huomiota: Goon kynnet kuluu ittekseen ihan täydellisesti! Tämä yksilö ilmaisee aina vain monimuotoisemmin täydellisyyttään ja olen koko ajan nolompi siitä, että se olin minä joka en halunnut aluksi pitää sitä. Meidän blonditeini. <3
Ja kyllä, mamman vauvoista on tullut jo isoja teinejä ihan liian varhain minun mielestäni. :D Kylpemistä odottavat siskokset kampesivat boksinkannen auki ja viipottivat sekunnissa pitkin sänkyä koiran ihmetellessä sängyn alla elämöintiä. Poimittuani kakarat takaisin boksiin kannoin uhrini kylppäriin. Pesemiseen kuulemma kuolee (huudosta päätellen) ja kuivaamista kiinnostavampaa touhua on ehdottomasti karkaaminen sängyn peittoviidakkoon (kuivuuhan ne tietty sielläkin?)... Silti, vaikka vauvat kasvavat ja testaavat hermoja, tunnistaisin molemmat sokkoina käteen ottaessani, niillä on ragdoll-efekti. :)
Häkin siivousta varten naisväkeä riippareista ja viinipullotelineistä kerätessäni oikein säikähdin, kun Pede PURI minua etusormeen ja puhisi kuin olisin isokin peto. Hetken sitä hommaa katseltuani nostin tytön pyyhkeen henkisesti tukemana syliin ja se rauhoittui. Totesin vatsan pyöristyneen. Hetken asiaa mietittyäni päätin siirtää Peden suoraan mammadunaan, kun hormonit selvästi stressaavat raasua. Mahtiläjä pesäpaperia perään ja sormet ristiin! Laskettu aika on jossain perjantain ja tiistain välimaastossa, selvää astumista kun en päässyt todistamaan, vain kiljumista ja pomppimista urosta karkuun...*huokaus*
Illalla kun vielä saan näyttelyyn lähtevät urokset kuurattua niin ollaan jo voiton puolella. Sitä ennen laitan ruokaa parin tunnin päästä töistä palaavalle miehelleni ja pesen koneelliset tiskiä ja pyykkiä. Vapaapäivät eivät mene hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti