Halikko

Halikon näyttelyn boximeri tukikohdastamme katsottuna

 Huh! Tässä vaiheessa alan olla toipunut eilisestä näyttelyreissusta ja jaksan kirjoittaa siitä.

Aamulla lähdimme Hannun kanssa parin torkutuksen jälkeen noustuamme tankkauksen kautta kärräytymään kohti Halikkoa klo. 6.30. Matka sujui hyvin leppoisasti kiitos kartanlukijana toimineen miehen ja kofeiinihöyryissä hihittelevän kuskin...

Olimme perillä jo puoli kymmenen aikoihin, vaikka pelkäsin meidän myöhästyvän arvostelun alusta. Kaiken aamuhösläyksen jälkeen ehdin hetken olla helpottunut, kunnes huomasin boxeja pöydälle ahtaessani ottaneeni unenpöpperössä Jennan mukaan Roihun sijasta. Noloa. Onni onnettomuudessa oli, että Janina ilahtui tavatessaan meidän pikkurouvaa pitkästä aikaa ja kiitteli, että on kiva nähdä sitä hyvässä kunnossa. :)

Tästä selvittyäni siirryin panikoimaan kaikesta muusta, kuten siitä miten tuomari rottani nähtyään nousisi seisomaan ja karjaisisi kaiken hälyn yli: "Kuka KEHTAA ilmoittaa tällaisen???!" ja heittäisi minut elukoineni ulos ikkunasta. Neuroottisia kauhukuviani pyöritellessäni Hannu, Suski ja Tapsa jaksoivat rauhoitella ja pian jo rentouduin. Kun tuloksia alkoi tippua vähä vähältä boksien päälle, mielialani koheni turbotasolle!

Seuraavassa tuloksia:

Katarina the Outlaw, L1, lk.sij. 1. (arvostelukaavake jäi matkan varrelle tytön käydessä uudelleen arvioitavana)

Valdur, L1, lk.sij. 4.
"Ok type + size, good darkness but needs to be warmer, too pale. Nice ticking. Ok tail. Nice feet. Demarc. could be stronger."

Vagabond's Pedetidae, L1, lk.sij. 4.
"Hyvä tyyppi & koko. Ok vatsa, hyvät silmät. Ok tikkaus. Kunto & tempp: lovi kummassakin korvassa"

KardemummaKatastrofi L1
"Hyvä tyyppi & koko. Muutama valk. varvas. Tumma perusväri, ok tikkaus. Saisi olla punaisempi."

Mission goo, L2
"Ok tyyppi & koko. Perusväri haalea. Pehmeä, kaunis turkki, kehittymässä. Kunto ja tempp.: Vauveli, kasvaa vielä."

Doom song, L1, lk.sij. 2.
"Hyvä tyyppi. Kauniit silmät. Hyvä perusväri, ok vatsa. Hyvä tikkaus."

Olimme koko ajan enenevissä määrin tyytyväisiä rottien saamiin arvosteluihin! Tosin jouduin aina keskeyttämään Hannun ja Tapsan jännät figupelikeskustelut ilmoittaakseni uusimmat tulokset. :) Miespuolisilla seurueen jäsenillä kuluikin näyttelypäivä aikaisempaa mukavammin, kun he löysivät toisistaan juttukaverin. Ukot löysivät sopivan leiriytymispaikan itselleen, meille välillä piipahtaville naisille ja läppärille esiintymislavan nurkasta. Lavan toisella reunalla komeili rivistö myytävien rottien, hiirten ja gerbiilien boxeja ja dunia ja tulipa sitä paijailtua myös uusia koteja etsiviä siimahäntiä, lähinnä mielenkiinnosta. Pääsinpä myös pakahtumaan ilosta nunnutellessani Lefun kotiin jäävää tuplarex-buff-urosta joka oli vallan alaston nakuapina! <3 Suski ahkeroi Jesperin assarina ja minä auttelin pariin otteeseen aikani kuluksi sekä kävin aina välillä ees taas rampatessani jutustelemassa.
Puolipaikkeilla päivää Karina paukahti paikalle ja toi valikoitavaksi hiiriä töihin vietäviksi, ja mukaan tarttui ennalta määrätty määrä toinen toistaan suloisempia viiksenväpättäjiä. Samalla sain paijata hänen kasvattamaansa sk pew -urosrottapoikasta ja pälättää hiiristä.

Miesvahvistukset tankkaamassa eväitä

Kerran päivän aikana iski kunnon hämmennys, kun eniten odottamani Doomin arvostelukaavake oli kadonnut matkalla tuomarin pöydältä takaisin boksiriviin. Hetken ihmeteltyäni ja kehdattuani viimein kysyä Saijalta mitä pitäisi tehdä, hän alkoi välittömästi etsiä kaavaketta kanssani ja karjaisi kuuluvalla äänellä kaikille, että tarkastavat ettei se ole eksynyt väärän boksin päälle. Pian joku tulikin kaavakkeen kanssa luokseni ja sanoi sen olleen pöydän päällä lojumassa yksikseen. Helpotuin suuresti ja toivoni rottaharrastajayhteisön ihmisten todellisesta yhteishengestä heräsi eloon pitkästä aikaa. <3
Loppupäivästä vielä Turmankin kaavake katosi, mutta koska olin jo nähnyt sen ja edellisen katoamisen takia oli tullut niin iso haloo, päätin kysellä arvostelun perään vasta jälkeenpäin.

Levoton meininki ja kummat keskustelut nuorisoseurantalon esiintymislavan nurkassa jatkuivat mm. aiheesta mitä turhaa voisi keräillä ja testamentata jälkipolvilleen (tyhjät jugurttipurkit, puhelinluettelot, pullonkorkit....) ja kaikesta muusta häröstä siihen asti, kunnes kaikki palkinnot oli jaettu ja porukka alkoi kasata kamppeitaan autoihin.

Ruusukkeiden väriloistoa pälätysleirimme naapurissa

Karma kyllästyneenä: on rankkaa olla komea koko päivän!

 Kotimatkaamme rikasti suunnattomasti ruotsalaistuomari Potku Holmstedtin kyyditseminen mukanamme Tampereelle. Ajomatkan aikana tulimme keskustelleeksi hämmästyttävän paljon kaikenlaisesta, kuten rottaharrastuksen ja eri värimuotojen tilasta Suomessa ja Ruotsissa vuosien varrella ja nykypäivänä, menneestä päivästä, omista harrastustaustoistamme ja vielä enemmän kaikesta ihan muusta. :) Lempäälässä pysähdyimme Pirkanhoviin, koska Potku vaati saada tarjota ruoat kyytiä vastaan, ja hampurilaisia mussuttaessamme papatus sen kuin jatkui. Olo oli silloin ja on edelleen kuin lottovoittajalla, sillä löysin jälleen uuden esikuvan, jonka kanssa meillä on hämmentävän paljon yhteistä. Heitimme Potkun rautatieasemalle, minne hän jäi odottelemaan kaveriaan hakemaan häntä. Kotona olimme yhdeksän jälkeen illalla.

Kiitos jälleen kaikille mukana olleille ja erityisesti kanssani puhuneille ja nauraneille, ja kiitos sinulle, lukija!