Huomenna päästään Hannun kanssa pitkästä aikaa yhdessä näyttelyreissuun! Edessä on kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä häämöttävä Halikko ja LSKGY:n elonäyttely. Olen hirmuisen innoissani ja omaan tapaani samalla hermostunut ja huolissani kaikenlaisesta hölmöstä. Tähän reissuun liittyy paljon uutta edellisiin verrattuna. Muutakin kuin se, että tämä pariskunta on vasta toipumassa karmeasta flunssasta...
Tänään tein seitsenpäiväisen työputkeni viimeisen työpäivän klo. 10.00-20.00. ja lomaansa viettävä Hannu haki minut kaupan kautta kotiin. Huomenna lähtö tapahtuu klo. 6.30. ja paluu arviolta n. klo. 21 paikkeilla.
Auto lastataan kuudella boksillisella rottia, yhteensä 7 lähtijää, mikä on enemmän kuin koskaan tähän asti meillä. Näytille lähtee sekä omia uutukaisia kasvatteja että jo aiemmin tuomareiden syynäämiä rottasia, ja odotan mielenkiinnolla tuloksia! Pitkästä aikaa saan myös näyttää Valduria kasvattajalleen. Suskin kanssa jo naureskeltiin viime viikonloppuna työpaikalla kun hän poikkesi reissullaan minua moikkaamaan minua liikkeessä. Kuvailin Valdurin löllyviä liito-oravakylkiä pojan menetettyä painoa sen jälkeen, kun jouduin keventämään ruokintaa saadakseni proteiiniruvet siltä laantumaan.
Tällä kertaa olen kiinnittänyt näyttelyvalmistautumisessa vähemmän huomiota siihen, onko jokaisen rotan jokainen karva juuresta latvaan vastapesty ja kiillotettu (ei ehkä maailman tarkinta ja tärkeintä virallisissa..) ja enemmän ihmisosaston jaksamiseen ja ajanviettoon näyttelypaikalla. Olen hankkinut laajan valikoiman snackseja, välipalaa ja virvoitusjuomia otettaviksi mukaan kylmälaukussa takaluukussa, jotta jatkuva ruoka- ja nestehuolto toimisi saumattomasti ilman erillisiä seikkailuja etsimään mäkkäriä.
Mukana on myös istuinpehmusteet molemmille ja viltti sekä tyynyt siltä varalta, että väsyttää ihan kunnolla. On parempi torkahtaa takapenkille puoleksi tunniksi kesken päivän kuin nukahtaa rattiin piiiiiiiiitkän päivän päätteeksi.
Ajanvietteeksi mukaamme lähtee rakas ja uskollinen ylioppilaslahjani: läppärini. Siihen on ladattu valmiiksi hömppäviihdettä ja tietysti netti tulee mukaan. Vielä kun muistaisin ottaa kaikki piuhatkin mukaan...Tietysti tärkeintä ja antoisinta ajankulua ovat keskustelut toisten harrastajien kanssa, mutta kanssani juttelevia ihmisiä ei näissä seuroissa vielä paljoa näy. En myöskään halua kyllästyttää ketään jatkuvalla papattamisellani, joten itsekseen istuskeluni lienee välillä ihan suotavaa. Onpahan kerrankin yksi päivä, jolloin saamme Hannun kanssa keskenämme viettää aikaa paitsi rakkaan harrastuksen parissa, myös yhdessä tyhjää toimittaen. <3
Pientä lisäjännää rottareissuun tuo se, että ostan samalla hiiriä Karinalta sekä itselleni että työn puolesta. Tuleepahan pitkästä aikaa hänenkin kanssaan vaihdettua sanaa ja naaraslaumaani tulee samalla täydennystä. Vielä isompaa lisäjännää tuo se, että meidän kyydillä Tampereelle matkustaa ruotsalainen kesyrottatuomari Potku Holmstedt. Suski kyseli asiasta jo jokin aika sitten ja käskin Hannun tänään ruokota autoa, että siihen kehtaa ottaa ketään edes kyytiin. Jännä homma päästä vaihtamaan ajatuksia ajomatkan ajaksi hänen kanssaan! :)
Olen asettanut itselleni kahden tunnin päähän nukkumaanmenoajan, ja sitä ennen ei oikeastaan tarvitse tehdä muuta kuin asetella valmiiksi laitetut boksit kasseihin, keräillä muut tavarat omaan kassiinsa ja rentoutua hetkeksi. Purkki lonkeroa sihahtaa ja hengitän syvään. Katselen tänään tallentuneet Simpsonit ja rapsutan koiria. Annan hetken itselleni ennen uutta koitosta. Näyttelyn tunnelmat kuvineen sekä tulokset seuraavat jahka toivumme reissusta.
Wish us luck!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti