Rentoa pupuilua

Tänään leikkelin kanien kynsiä ja samalla hoitamisen ja paijaamisen ohella sain näpättyä valokuvat Imurista ja Riepusta. Tulinpa sovittaneeksi Imurille myös valjaita, ja niiden pito ei näyttänyt rohkeaa rouvaamme kummemmin häiritsevän, kun porkkanatarjoilusta vain huolehdittiin. :) On sitten kiva viedä pupuja ulos valjaissakin kun se kesä nyt viitsii vain iloksemme saapua. Ulkotarhan paikka on jo alustavasti valittu ja siihen liitettävä säänsuojakoppi muodostuu jo mielessäni. Enää puuttuu lumeton nurmikko, niin pääsisi pystyttämäänkin! Kanien tietoja päivittelin tuonne sivuihin myös.

Imuri-mamma

Riepu-tytär

Tämä päivä on sujunut pitkälti löhöillessä ja rentoutuessa telkkarin edessä ja Hannun kanssa ruokaa laittaen ja syöden. Myös koirat ovat makoilleet oikosenaan lähes koko päivän kaikessa rauhassa, rentoutuminen taitaa tarttua.

Lisäksi töissä puheeksi otettu eläinkirjallisuus tuli mieleeni ja innostuin ihastelemaan käsikirjastoani. Kaikkien ruoka-, kuvataide-, sarjakuva-, ja lukiokirjojen sekä muutaman romaanin lisäksi kirjahyllyäni komistaa useampikin hyvin rakas ja säännöllisesti avattu eläinten hoitoon liittyvä opus. Näistä monia voin lämpimästi suositella luettavaksi muillekin! Seuraavana merkintänä blogissa siis tiedossa...


Suskun kirjallisuuskorneri! Stay tuned!

Kevättä ilmassa

Lisääntymisen aika on meneillään. Kiralla on juoksut ja se käyttäytyy hermoja raastavan levottomasti. Turma on Turussa Suskin luona astutusreissulla ja palaa vasta poikasten luovutusaikoihin yhdessä yhden tyttärensä kanssa. Samaan aikaan kotona junnunaaraat Roihu ja Routa ovat kerta kerralta selkeämmässä kiimassa, alkavat olla murkkuja. :D 
Littoisten näyttelystä Turma otti molemmilta tuomareilta L1:sen ja Trauma molemmilta L2:sen. Eläinten suoritusten jälkeen omistajan velvollisuudeksi jää saada aikaiseksi muistaa lähettää paperit rekisteröintiin. Lisäksi pitäisi toimia myös parittajana Traumalle, mutta agoutiurokset ovat näemmä kadonneet maailmasta...

Muita alkavia projekteja ovat splashed-hiirikasvatuksen käynnistys (ensimmäinen naaras vasta hankittu), kylkiluuvesiliskojen palauttaminen meille pikkuveljeni luota sekä isomman käärmeterraarion rakennus Saatanalle ja kakkosakvaarion perustaminen. Lisäksi odottelen lumen sulamista ja nurmikon kasvua innoissani voidakseni pystyttää kanien ulkotarhan kesäksi. Kevät herättää uinuvan toimeliaisuuteni kellontarkasti joka vuosi! Näistä ja muista tapahtumista lisää niiden edetessä.

Ystäväni Jenni kävi meillä hakeakseen Hannun kameraa lainaan projektiaan varten ja otti samalla varsin hienon yhteiskuvan koirista!

Keväisin terveisin
Karvaperhe

Näyttelyhumun jälkipuintia

Eilen, lauantaina 4.2.2012 järjestettiin SKEY:n kesyrottanäyttely Porvoon Vessöössä, missä Svenskborg täyttyi mukavasti rotista, ihmisistä, puheensorinasta ja kahvin tuoksusta. Päivästä muodostui suuri seikkailu kahdelle pienelle rotalle omistajineen.

Matka alkoi n. klo 6.45 kotipihasta Tampereelta. Hannu jäi sängyn pohjalle tuhisemaan flunssaansa ja lähdin urheasti yksin. Mukaan lähtivät Raato (Valdur) ja Roska (Tortok) omissa bokseissaan vilttiin ja täkkiin käärittyinä ja takapenkille vyötettyinä. Lämpötila oli noin -25 astetta. Totesin itselleni, että minun on pakko olla vähän hullu...

Ajomatkan päätteeksi päädyin Svenskborgiin, joka olikin minulle jo tuttu paikka parin vuoden takaisesta hiirinäyttelystä. Suski ja muita tuttuja ja vähemmän tuttuja oli jo paljon paikalla, ja juttu alkoi heti luistaa. Tapasin myös Janinan, Trauma-tytön kasvattajan ensimmäistä kertaa ja sain muutenkin parempaa kuvaa siitä, kuka kukin rottaharratuksen piirileikissä on. Uusia tuttavuuksia syntyi ja vuosien takaisten kanssa hölöteltiin. Puheen lomassa tuli sovittua Turmalle ja Traumalle kyyti Littoisten näyttelyyn Suskin kanssa, minkä jälkeen Turma jää Suskille mammailemaan. Kaikkiaan näyttely sujui mallikkaasti ja hyvässä hengessä ilman suurempia takapakkeja tai katastrofeja. Kofeiinivarannot riittivät ja eväät myös, eikä auto onneksi kiukutellut käynnistettäessä vaikka oli ollut pitkän päivän kireässä pakkasessa. Lähtiessä otin vielä matkaan Karinalta pari hiiriboxia kohti Tamperetta ja uutta omistajaa. Takaisin pääsin perille klo. 20.45 aikaan.

Sitten niitä tuloksia!

Valdur "Raato" Sai L2:sen (suom. toinen laatupalkinto, annetaan hyvälle, jalostukseen soveltuvalle rotalle) virallisten junioriluokassa. Kehua tuli perusväristä ja koosta, sanomista taas kasautuvasta tikkauksesta, joka ei ollut yllätys. Raato sai osakseen paljon sylittelyä ja vieraidenkin ihmisten lällyttekyä. Nyt toivotaan, että junnu kehittyy hyvään suuntaan tikkauksen tasaantumisen suhteen ja pysyy muutoin omana, upeana itsenään. Tuomaria suoraan lainaten: "VOI TULLA IHAN KIVA!" :)

Tortok "Roska" sai Pet-luokassa A:n. (suom. erinomainen). "Ensivaikutelma: rauhallisuuden tyyssija" :D Roskan luonnetta sekä puhdasta ihoa ja kiiltävää "tukkaa" kehuttiin, kynsistä tuli maininta (en viilaa). Näyttelypäivän aikana poju oli vuorotellen veljensä kanssa olkapäärottanani ja hakeutui kasvitädinkin sylistä mamman luo. <3 Jos joskus jaksan alkaa viilata rottien kynsiä, voi tällä jätkällä olla jakoa ROP-sijoillekin. :)

ISO KIITOS kaikille päivääni piristäneille, aikaa kanssani tappaneille mukaville rottaharrastajille! Olen vieläkin ihan naatti! :)

Boksit pöydillä auringon paistaessa ikkunoista.

Riiviöt varttuvat

Ensimmäisen pesueen ipanat täyttävät huomenna neljä viikkoa ja tulevat vieroitusikään. Olen viimein saanut nimettyä naperot ja uskaltanut arvailla niiden värejä. Poikueeseen syntyi kuitenkin sellainen sateenkaari eri värejä, että paria epävarmaa kysyn vielä Suskilta. Ihanaa kun on joku kokeneempi tuttu, jolta kehtaa kysellä hölmöjä harrastuksen alkutaipaleella. :)

Nimiäisten yhteydessä otimme Hannun kanssa liudan valokuvia vaaveista, ja häsellyksen päätteeksi jokaisesta saatiin edustuskuva poikuesivua varten. Samalla mamma sai taas lomaa riiviöistään päästessään isoon häkkiin kaverinsa kanssa huilaamaan.  Luonnonlahjakkaat mannekiinit palasivat vielä kerran lapsuudenkotiinsa ja saivat rankan kuvaussession päätteeksi pilttiä, porkkanaa ja kuorellisia maapähkinöitä mässytettäviksi. Turma imetti katrasta väsyneen oloisesti viimeisiä kertoja: pian koitos on läpäisty.

Itsenäistymisen hetki on käsillä.

Hännän asentoa korjattaessa supermalli täräytti kameralle muikean ilmeen.

Koiranruokakokkinurkkaus

Rottakuvauksia odotellessa pälätän tylsää koiranruoka-asiaa, jota netti on pullollaan.

Jo muutama kuukausi sitten luovuin käytännössä kokonaan koirien kuivaruokinnasta. Osasyitä olivat luonnonmukaisemman ruokinnan viehätys, kokeilunhalu, pettymys moniin kuivaruokiin ja Kiran ilmeinen herkkyys vehnälle/muille kuivaruokien ainesosille. Kokonaan barffiin siirtyminen kuitenkin osoittautui ongelmaksi enimmäkseen siitä syystä, että on olemassa harvoja lihoja, joita arvon Setämies syö ilman riisilisää. Edelleen riisin ja vihannesten lisäksi se hakee välillä kanien häkkien laitamilta heinää. Lisäksi kokeiltuani jonkin verran eri liha-luu- ja liha-luu-riisi-suhteita löysin löyhän kaavan, jonka mukaan ruokittuna koirat pitävät painonsa, kakkaavat vähän ja nauttivat ruoastaan.

Vaihtelevan lihan, siipien, luiden ja riisin lisäksi rakit saavat itse tehtyä viher- ja vihannessosetta, sisäelimiä ja rasvaa (kasvi- sekä ihrarasvoja) sekä hyväksi toteamani valikoiman lisäravinteita. Tähän reseptiin kuuluvat meillä valkosipuli-kreikanhernetabletit (vastustuskyky, yleiskunto), pellavaöljykapselit (iho, turkki ym. omegavaikutukset) ja Plaque-Off (hampaat). Lisäksi koirat saavat puruluita sekä ajoittain muita nameja kuten pari nappulaa (laadukkaita, ei mitään Pedigree-mössöä), kuivattua kanaa/kalaa tai vihannespaloja.

Tähän ruokavalioon siirryttyä olen huomannut koirissa monia positiivisia muutoksia, mm. karvan ja ihon kunnon parantuminen, Ilpon ainaisen silmien rähminnän loppuminen,  hampaiden puhtaus ja yleinen parempi aineenvaihdunta (vähemmän lopputuotetta).

Olen käyttänyt paljon sekä valmiita, puolivalmiita että jalostamattomia liha- ja kasvistuotteita, ja tässä tämän päivän esimerkki:

1. ateria:
Kanan siivet kokonaisina, raakoina.

2. ateria:
1 Voima-Mix-pötkö (500g sian ja naudan liha-sisäelinseosta, jossa pieniviherlisä, kaikki raakana)
n. 100g itsetehtyä raakaa viherseosta (salaatti-kurkku-yrtti)
n. 300g keitettyä täysjyväriisiä
Edellämainitut lisäravinteet

Näin meillä tänään, ruokintamalli muokkautuu jatkuvasti tarpeiden mukaan ja tietenkin eri lihoja jatkuvasti vaihdellen ruokavalion monipuolistamiseksi.

Tässä sitä ollaan.

Rakennan omaa blogia.

Vuosia olen seurannut hyvin monentyylisiä-, aiheisia ja näköisiä blogeja joita ovat kirjoittaneet sekä ystävät, tuttavat että ventovieraat. Silti en ole koskaan kokenut tarpeelliseksi tehdä omaa, enkä ole uskonut osaavani edes käyttää sellaista.
Tässä sitä kuitenkin ollaan. Katsotaan mitä saan aikaan! Tarkoituksena on, että blogi toimii kesyrotta- ja muun eläinharrastukseni kotisivuna ja pienenä päiväkirjana kertoen lemmikkitalouden arjesta, juhlasta, iloista ja vastoinkäymisistä...ehkä jotain itsestänikin.

En lupaa mitään enkä pyydä kritiikkiä. En tule päivittämään tätä blogia säntillisen tasaisin väliajoin eikä sisältö välttämättä kiinnosta kuin tietynlaista, hyvin kapeaa kohderyhmää painottuen ystäviini ja kanssaharrastajiini.

Pitemmittä puheitta tervetuloa seuraamaan karvaperheeni elämää.

- Suxu

Musta kesyrotan poikanen ujostelee kameraa