Fisu ui pois, vaan ei kauas.

Eilen luotamme lähti vuorostaan Mankin veli Fisu, viimeisenä sisaruskatraastaan, 2v1kk iässä. Fisu oli viime aikoina jotenkin muuttunut kärttyisemmäksi, hankalammaksi niin minua kuin kavereitaankin kohtaan ja sitten se alkoi rohista. Papan aika oli tullut. Fisun persoonan maallinen tomumaja päätyi arvoiseensa loppusijoituspaikkaan, kun sen pää pääsi kaverini kallotaideteokseen (omien kalloprojektieni ollessa edelleen jäässä joka tapauksessa). Jonkun mielestä olisi ollut hienompaa haudata lemmikki takapihalle, tuhkata tai syöttää käärmeelle, mutta tapoja on monia, kuolema on kaikille sama ja sen jälkeen ruumis on vain materiaa. Joidenkin mielestä makaaberi ja kummallinen on meille toisille kaunista ja syvällistä. Kiitos Erja, hieno tietää että Fisun muisto elää seinälläsi! <3

Horrible Fishboy 6.3.2013-7.4.2015

Fisu kuvassa keskellä. Teos ja kuva: Erja Valli