Olen vihdoin kotiutunut koko viikonlopun reissusta Kurikan Jurvaan EPJY:n näyttelyyn. Huh.
Matkan pituus meinasi koitua reissusuunnitelman kohtaloksi, mutta onnekseni kesälomani osui samaan aikaan. Näin sain järjestettyä yöpymispaikat molempiin suuntiin ja vielä samalta seudulta: menomatkalla yövyin mummolassa Parkanon Pahkalassa ja tulomatkalla taas kummini mökillä Parkanon Halmisella. Molempina iltoina sain viettää pitkästä aikaa laatuaikaa rakkaiden sukulaisten kanssa ja näyttelypäivänä matkattavat kilometrit puolittuivat.
Itse näyttelyssä olin paikalla varttia vaille kymmenen ja pelkäsin kyräilyä siitä, että lupauduttuani assariksi olinkin vasta viime tingassa asemissa. Huoleni oli turha, sillä asetuimme aloillemme tuomarin ja sihteerin kanssa vasta lähempänä puolta yhtätoista, ja tunnelma oli alusta asti niin rento, että kotiuduin nopeasti porukkaan. Seurassani olivat mm. kahden kasvattini omistaja Noora sekä Ratazana's-kasvattaja Janina.
Saija tuomaroi ja Piia sihteeröi PET-urokset ja minä taas roudailin bokseja assarina. Homma lähti takkuillen käyntiin, kun aamupöpperöisenä ja hämilläni karjaisin heti ensimmäisenä eläimen nro. 1 omistajan äänen löytääkseni kyseisen rotan arvosteltavaksi. Haluttuani kaivautua lattian läpi maanrakoon Saija kaikessa kiitettävässä kärsivällisyydessään vakuutti minut parilla sanalla siitä, että maailma ei kaadu ja saan jatkaa tehtävässä. Hävetti! Onneksi selvitys järjestäjien kassa toi ilmi, että kyseisen omistajan kaikki eläimet olivat hänen muassaan poissa näyttelystä, joten varsinaista vahinkoa ei tapahtunut. Opin silti läksyni.
Loppupäivän assarointi sujui melko saumattomasti ja tein parhaani. Paljon naurua ja juttelua mahtui arvostelun kulkuun ja myös jutusteluun muiden harrastajien, tuttujen ja uudempien tuttavuuksien kanssa. Sain myös paikallisyhdistyksen tarjoamana makoisan lounaan hääräämistäni vastaan. Kaiken kaikkiaan koko päivän olin aikaisempaa rennompi ja olin tällä kertaa oma höpöttäväinen ja avoin itseni huonosti ja lyhyesti nukutuista yöunista huolimatta. Välillä väsymys iski, enkä ollut ainoa, sillä kaiken kukkuraksi näyttelysalin ilma oli kuuma ja tunkkainen. Juoksin vähän väliä käymään raittiissa, vaikkakin helteisessä ulkoilmassa.
Tuloksia alkoi tipahdella. Nooran pojille tuli molemmille PETistä A:t, sekä agoutille (Be gone with you) L2 ja s-blackille (Horrible Fishboy) yllättäen L1/1. Sekä omistaja että kasvattaja olivat oikein ylpeitä! :)
Omista tytöistä Doom sai hylsyn, kun tuomari tarkoine käsineen löysi sen alavatsasta pikkuisen kovan patin, jota itse en ollut edes pesun yhteydessä havainnut. Tärkeintä on, että patti löydettiin näin varhain ja tiedän nyt tarkkailla sitä, siitä valtava kiitos Elinalle.
Doomin tyttären Monkeyn ensimmäinen näyttely meni hienosti! Se palasi tuomarin luota arvosteluin L1/1, ja sanallisessa arvostelussa oli hyvin vähän moitteita. Olin välittömästi onneni kukkuloilla! Varsinainen yllätys tuli näyttelyn lopuksi, kun olimme kerääntyneet antamaan aplodit palkinotojenjaossa.
Scary Monkey Show (sk ag n 4,5kk) oli paitsi luokkavoittaja, sai myös kaksi tähteä ja oli paras juniori sekä ROP1. Purskahdin onnen kyyneliin! Manki räjäytti pankin ja oli siten moninkertaisesti paremmin menestynyt kuin yksikään omistamani rotta. Tyttö on oma kasvattimme toisessa polvessa ja ainoa kasvatuksemme tulevaisuuden toivonkipinä, ja se kipinä leimahti eilen liekkiin. Olen niin ylpeä! <3
Mankin kanssa lähdetään sitten myös 17.8. Lempäälään enkkutuomarin katsottavaksi vastoin alkuperäistä suunnitelmaa, ja tietysti 24.8. Halikkoon LSKGY:n elonäyttelyyn, johon minut pyydettiin elämäni ensimmäiseen sihteerihommaan Tellun tuomaroimaan Pet-naarasluokkaan. Katsotaan, mihin tyttö yltää. :) Elokuun näyttelykiertueen päätteeksi olisi tarkoitus astuttaa Manki ensimmäisen, toivottavasti ei viimeisen kerran.
Kiitos, JÄTTIKIITOS kaikille päiväni täydellistäneille! Alkaen vanhemmistani, jotka lainasivat autoa ja käyttörahaa, päivän tiimimme Saijan ja Piian sekä höpöttäjäkavereiden kautta aina majapaikan tarjonneisiin asti! Olen pakahduttavan onnellinen siitä, että rottaharrastuksen alussa aseittamieni tavoitteiden ja unelmien saavuttamisessa on tultu näinkin pitkälle, ja että tämän matkan varrella kanssani kulkee ja minua tukee näin mahtavia ihmisiä!
(Kuvia lisätään, jahka niitä saadaan koneelle)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti